Tekstit

Runo/teksti, jolla ei ole nimeä, koska olen liian laiska

Kuva
  Moii!  Ensinkin anteeksi. Olivialle ja teille muille, mutta erityisesti Olivialle. S mainitsi edellisen postauksen kommenteissa, että tarina oli saattanut päätyä Annin kirjoituskilpailusta Docsiin ja niin olikin käynyt.  Veikkasin itsekin, että olin ottanut sen jostain ja näin oli sitten käynyt. Kun tarkistelin, eri paikoista onko se missään, ei tullut mieleenkään katsoa Olivian blogista tai sen puoleen Annin , koska en ajatellut koskaan ottaneeni toisten blogeista tekstejä Docsiin. Anteeksi! <3 --- Mutta tänään hyvää pääsiäistä! On pääsiäisen aikaa ja kivasti pääsiäisloman puoliväli, josta syystä tämä postaus tulee nyt eikä perjantai-iltana, vaikka ei toisaalta liity pääsiäiseen... :) Kuva:  Pixabay 365 päivää, 12 kuukautta, Neljä vuodenaikaa, Yksi vuosi. Sata vesipisaraa, Kymmenen auringonsädettä, Seitsemän väriä, Yksi sateenkaari. Miljoona oksaa, Tuhat puuta, Kymmenen lajia. Yksi metsä. 194 maata, Seitsemän mannerta, Kolme valtamerta, Yksi maapallo. 20 000 s...

Herra Dore

Kuva
Heyy! Tän päivän postauksessa onkin kuvausteksti herra Doresta. Tämä teksti toivon mukaan on hauska ja iloinen sillä yritin etsiä sellaista tunnelmaa ainaisten negatiivisten ja surullisten tekstinpätkien sijaan. Omalla tavallaan se oli hauskaa yrittää kirjoittaa jotain aivan erilaista kuin pitkään aikaan, joten toivottavasti nautitte tästä postauksesta. Kuva:  Pixabay Herra Dore  Herra Dore oli hauskan näköinen mies. Hänen sekalainen tukkansa oli hänen omien sanojensa mukaan maukkaan ruisleivän värinen ja yhtä sekaisin kuin spagetti pasta-annoksessa. Hänen vaatteensa koostuivat monista yhteenparsituista ryysyistä, jotka muodostivat iloisen värikkään kokonaisuuden hänen pyöreän vatsansa ympärille. Ruskeat isot kengät olivat hänellä jalassaan melkein aina ja isojen kenkien ollessa kömpelöt jaloissa onnistui herra Dore useastikin astumaan jonkun pahaa aavistamattoman varpaille. Kuitenkin uhri onnistui usein unohtamaan herra Doren ystävällisyyden ansiosta hetki sitten kärsimänsä s...

Torstai

Kuva
  Heyy! Tällä kertaa tuleekin postaus perjantai-illan sijaan lauantaiaamuna. Miksi? Siihen on helppo vastaus. Mä ajattelin, et mulla ois aikaa kirjottaa hiihtolomalla kunnolla tarinoita varastoon ja ylipäätänsä mun varasto oli huvennut todella paljon, koska uusia tarinoita ei vaan päähän enää putkahdellut.  Mutta mä olin ollut vääräs ajan suhteen hiihtoloman alun kestävän leirin takia, joten tuli kirjoitettua kokonaista nolla sanaa koko loman aikana.  Sitten päätin että etsin perjantaina jonku hyvän tarinan docsista ja julkasen sen. Toisin kuitenki kävi, ku olin illan kaverilla. Ja tässä siis tämän päivän tarina, jonka ristin Torstaiksi, koska parempaa nimeä en keksinyt. Kuva:  Pixabay Torstai Torstai klo 15.02 Tunti loppu jo kaks minaa sit. Ope ei päästä kummiskaa vielä. Tietenkään. Sillä ämmällä on vielä aivoissaan yli kymmenen minaa tuntia jäljellä. No, mullapa ei oo. Nään jo linkun pihas. Totta kai se on jo siel, tuntihan loppu jo ajat sitten.  Taas myöhästy...

Vain yksi päivä elämästäni

Kuva
Moiii! Öh... Ei nyt riitä aivot keksimään alkutekstejä tähän :') Ööööööö joo, pikku virhe sattu 😅 Tämä oli vain tyhjä luonnos ja ajattelin, että se on jokin mun vahingossa luoma, mutta tais ollakki Ainon luoma :')  Elikkäs siis tosiaan tää on Oonan teksti eikä Ainon, vaikka kirjoittajana näkyykin Aino 🙈 Kuva:  Pixabay Vain yksi päivä elämästäni Tavallinen päivä, kaikki hyvin ja aivan normaalisti. Ensimmäistä kertaa oikeastaan päivä jolloin en ollut itkemisen tai vihan partaalla kertaakaan eli ei ollut tavallinen päivä. Mutta tavallinen päivä muilla ihmisillä. Välitunnit olin ollut ensimmäisiä kertoja niiden ihmisten kanssa kenestä oikeasti pidin ja halusin viettää aikaa heidän kanssa. Ja vieläpä ilman piikittelyjä. Eräs kaverini nimittäin oli vähän omalaatuinen... hän kiusasi minua, koska halusin olla heidän kaveri. Tällä kertaa hän onneksi jätti minut rauhaan.  Tällä kertaa olin siis ollut heidän kanssaan, toisaalta samaan aikaan yksin ja samaan aikaan kavereiden kanss...

Kolmetoista kysymystä

Kuva
Heyy! Mistä tätä motia on tullut näin paljo? Tai oikeestaan on tullut motia kirjoitella kaikkea, mutta hiomiseen se moti on tainnut kadota täysin 😅 No, tässäpä tällainen postaus tällä kertaa :D  Mun postaukset on muuten alkanut vain mennä erilaisemmiksi kuin ikinä kuvittelisin. En mä vielä vuos sitte kuvitellut kirjoittavan synkkiä lyhyitä ajatuksettomia tekstejä. Mut näitä on hauska kirjottaa ja tulee mun välil ainaki alotettua jotain iloistaki, mutta ne ei vaan aina päädy tänne blogiin asti :') Kuva: Pinterest Kolmetoista kysymystä Oliko elämä tarpeeksi paha tappaakseen kuoleman? Tavoitteliko se liikaa itseään? Etsikö se liikaa tapoja jatkua ikuisesti? Tappoiko se kuoleman ahneuttaan? Väistyikö kuolema tieltä tietoisesti taisteluitta? Jatkoiko elämä loppuun asti verisen taistelun? Voittiko elämä kuoleman henkeään haukkoen vai suu virneessä? Näyttikö kuolema keskareitaan lähitessään? Ymmärsikö kuolema aiheuttavansa vain tuskaa elämälle? Selvisikö kuolema kumminkin katsomaan elämä...

Sä - keskeneräinen ei koskaan valmistunut laulu

Kuva
Heyy :) Voiskohan tähän alkuun sanoa jotain järkevää :) Lyhyesti selitettynä tämä on keskeneräinen ei koskaan valmistunut laulu/runo/jokin. Tästä saa vähän makua siitä kuinka paljon mä pyörittelen kaikkia turhia pätkiä mielessä, testailen niitä eri kohtiin, pätkin niitä ja kaikkea. Nimeän eri tavoin, lasken tavuja, lasken kuinka nopeaa eri asiat voi sanoa ja kaikkea sitä rataa 😅 Käsin kirjoitettuna sotku on vielä tätäkin kauheampaa, mutta tässä nyt tällainen Sä, jonka kirjoitin ensin vihkoon ja vasta koneella aloin sekoittelemaan eri pätkiä ja miettimään pidemmälle :D Kuva: Pixabay SÄKEISTÖ VAI INSPIRATING WORDS? Sä oot mun ajatuksissa päivin ja öin. 12 Sä täytät mun rinnan perhosilla. 10 Sä saat mut jatkamaan elämää. 9 Sua mä en halua menettää. 9     SÄKEISTÖN PÄTKÄ? Koska sä oot sä. 5 Sä oot ihana, söpö ja rakas. 10 Sut saadakseni tekisin mitä vain. 11   SÄKEISTÖN TAI KERTSIN PÄTKÄ VAI INSPIRSTING WORDS?  Mut sä ei huomaa mua.  Sä kohtelet mua kuin muita. ...

Ilmoitus & Kunnossa

Kuva
 Öh, moi :)  Mul oli mietinnässä muutama ilta sit, että miten mä saisin itteni julkasemaan aina jotain tänne, ku se on nytki jääny jo yli kuukaudeksi... Sit mä keksin. Jos mä alkaisin julkaseen postaukset aina tiettynä ajankohtana. Esim to 12.00. Se auttais mua todella paljon. Sillon mä voisin kirjottaa vaikka kolme tekstiä Bloggeriin valmiiksi, ajastaa ne ja mun ei sit tarvis kolmeen viikkoon stressata mitä julkasisin. Pääasia, et kirjottaisin välillä monta tekstiä tänne ja mä voisin keskittyä vapaa-ajan kirjoittamiseen, niistä parhaat valita ja kirjoitella ne tänne valmiiksi ootteleen. Ja sillonhan mun postauksissa vois olla jopa helpommin kuvat, ku pystyn ehtiä ne oikeestaan milloin vain :D No, nyt mä veikkaan, et varppina joku siel ruudun toisel puolel hakkaa otsaansa ja miettii et miten idiootti voi olla. Vastaus kysymykseen on: todella idiootti :) Ps. Nopeasti ajaksi valikoitui pe klo 19, sillä silloin ihmiset taitaa rauhoittua viikonlopun viettoon ja on aikaa lukea jota...

Pertin joulupuuhat 1

Kuva
Päivää tontut! Kyllä, tontut, koska joulun aika. Tänään on luvassa tavallaan myöhästynyt joulupsessu *hikipisaremoji* Ensiksi, elkää kysykö nimestä, se on mitä on *nauruemoji* Kirjotettiin siis Moonan kanssa koulussa joulusatu pienille lapsille ja mikä olisikaan parempi paikka laittaa se ihmisten luettavaksi? Blogit joita lukee ihmiset joiden keski-ikä on luultavasti 09 syntyneet. Mahtavaa :D  No, ei mietitä sitä, tässä on siis Pertin elämää joulukuun ajalta :) Ps. Jos joku ei siis tajunnut (musta tuntuu ettei kukaan tajunnnut tätä asiaa) osa 2 löytyy Moonan blogista Moonzkun tarinamaailma Kuva: Pixabay Pertin joulupuuhat On joulukuun ensimmäinen päivä. Pertti herää virkeänä, pukee vaatteensa päälle ja ryntää keittiöön. Keittiössä on vastassa äiti, isosisko ja perheen harmaa kissa. Jääkaapin ovessa roikkuu joulukalenteri, se on Pertin oma. Pertti avaa ensimmäisen luukun isosiskon avustuksella ja ottaa sieltä maukkaan näköisen suklaapalan. Suklaa sulaa Pertin suussa samalla, kun äi...

Vain elämää - Kastehelmin päivä

Kuva
Konichiwa! Tässä tällainen pätkä tällä kertaa Kastehelmin kunniaksi, mutta ensin alkuun "ilmoitus" Aino on saanut oudon kirjoitusmotivaatiopiikin ja osa tästä piikistä on kai tullut mullekin, joten ainakin nyt joulukuun aikana postausväli saattaa olla tavallista lyhyempi. (Mikäköhän on tavallinen? Yks tai vähemmän viikossa?) Mutta asiaan, Kastehelmi on todella taitava kirjoittaja ja hän on kirjoittanut kauniita tekstejään todella monta ja kauan. Itse läysin Kastehelmin blogin vasta keväällä, vaikka se oli jo tammikuussa julkaistu, taisin ehkä pari kertaaa käydä silloin vilkasemassa, mutta nimi Kissat & Kirjat sai mut häipymään, koska en ole niin kovin kissaihmisiä (Vaikka Harry on aivan superihana <33). No, onneksi kumminkin läysin sen keväällä (tai oikeastaan aloin tykkäämään siitä), koska olisi ollut ehkä vähän noloa, jos olisin lukenut sitä vasta pari kuukautta *hikipisaraemoji* Mietin kauan, että mistä kirjoittaisin Helmille ja päädyin kirjoittamaan tavallaan uudi...

Pientä iloa - pieniä tarinoita

Kuva
Pientä iloa - pieniä tarinoita Kuva: Pixabay Moikkelis (uskokaa tai älkää, mutta on todella vaikea keksiä hyviä tervehdyssanoja). Tässä postauksessa on tekstin pätkiä, joista ei vain ole tullut koskaan mitään tai ne ovat niin lyhyitä ja randomeja ettei niitä voi julkaista erikseen. Kahdesta oli tarkoitus tulla kunnon pitkät jatkotarinta, mutta motivaatio ja inspiraatio eivät riittäneet. Toivottavasti kuitenkin näistä tunteellisista (ja tunteettomista) teksteistä on sinulle viihdettä! *** Ystäväni, tuttavani. Katso taakseni ja näe jäljet. Ne ovat eläimelliset, surkeat ja riepottelevat minua. Saavat minut katumaan. Sanojani ja tekojani. Nyt kysyt miksi haluan anteeksi. Minä kysyn itseltäni miksi pyydän anteeksi. Pyydän anteeksi koska; riitelin kanssasi, jätin sinut ja teidät enkä pyytänyt anteeksi. Mutta tiedän että sinun ja teidän ei tarvitse antaa anteeksi minulle. Koska en ansaitse sitä ellei armo välkähdä ja näytä tietä. En sano että haluan takaisin sinun ja teidän ryhmään. Haluan va...

Erilaisia kirjoittajia

Kuva
Hei lukijat! Tänään tulisi postaus joka käsittelee erilaisia kirjoittajia. Kirjoittajia ei kannata ottaa tosissaan, koska kaikki kohdat ei pidä paikkaansa kaikkien kohdalla. Me ihmiset olemme niin yksilöitä. Kerro kommenteissa ketä mielestäsi eniten muistutat tai jos et muistuta ketään kerro minkälainen kirjoittaja muuten olet.  Kuva: Pixabay Erilaisia kirjoittajia:  Suoriutuja; Suoriutujalle kirjoittaminen on kuin urheilua. Hänen on saatava aikaan paljon ja nopeasti. Tuon tuostakin hän tarkistelee montako sanaa/sivua hän on saanut aikaan. Suoriutuja myös tähtää korkealle. Usein suoriutuja ottaa liikaa painoa harteilleen ja kirjoittaminen alkaa stressata. Vinkki Suoriutujalle: Pidä paussi tai höllennä otetta. Kirjoittamisen pitää olla välillä rentouttavaa puuhaa, jossa ajatus pääsee virtaamaan. Yökirjoittaja; Yökirjoittaja nimensä mukaisesti kirjoittaa öisin. Hänen ajatuksensa ja ideansa kulkee myöhään paremmin kuin muilla. Hän saattaa vielä  kahdentoista aikoihin kirjoit...

Vain elämää - Olivian päivä

Tervetuloa ystäväiseni!   Älkää kysykö, ideat tervehdyksiin on loppumassa. Eli siis Vain elämää -haasteen neljäs päivä, puoliväli ylitetty. Tänään kirjoitetaan tekstejä Olivian teksteistä.  Olivia on todella ihana ja supertaitava kirjoittaja. Hänellä on aivan uskomattomia tekstejä, joista melkein jokainen saa tunteet aivan sekaisin. AIVAN IHANIA TEKSTEJÄ! <3 Käykää lukemassa täältä , jos ette ole jo käyneet! Aluksi mietin, että kirjoittaisin suosikistani - Hurmehunnusta tai Väärällä puolella -tekstistä, en osaa päättää nykypäivänä voittajaa *hikipisraemoji* - mutta päädyinkin sitten, ehkä vähän helpompaan, ratkaisuun kirjoittaa tarina nimellä Haluan kuulla hiljaisuutta (No, okei, ei tuo nimi nyt aivan täysin sovi tähän tarinaan, mut joo, en mä ois keksiny parempaa nimeä, vaikka en ois etsiny inspistä Ollin teksteist :D), sillä sen niminen tarina löytyy Olivian blogista (En keksiny minkä sanan linkkaan, joten tässä :)) ja keksin siitä heti lyhyen tekstin :D Ja tässä on eh...

Life is risk

Kuva
Kuva: Pixabay Helloota! Kirjoitin tämän postauksen tekstin kello yksitoista yöllä tai ainakin niihin aikoihin. En osaa kauheasti selittää mikä tämän idea on tai onko tällä ideaa ollenkaan. Teksti saattaa myös olla outo, mutta ainakin omasta mielestäni outo on hyvää.  Ainiin, oletteko vielä käyneet katsomassa TA:n joulukalenteria. Sinne ilmestyy päivittäin uusia tarina- ja teksti-ideoita. Pääset sinne  tästä *"*"*"*"*"*"*"*"*"*"*"*"*"*"*"*"*"*"*"*"*"* -Writing is better than only thinking. -Why? 'Cause you said so? -No, it's 'cause when you write, somebody can see it. -But what if it's secret? -Show it to your best friend. -I don't have friends. -Who am I? -You're my mind, my secrets, you're me. -Why are you speaking to me? -You're my leader and you show right path. -Now it's your choice! -I don't wanna choose. -You have to do this, I'll wa...

One year with Tarina-akatemia, höpöttelyä

Kuva
Heipparallaa!! Okei, ihan aluksi, pitkästä aikaa minäkin (Aino) olen täällä, mutta tämä ei ole syy sille miksi postaamme. Syy on *rumpujen pärinää* se että TA:lla on tänään synttärit!! Saa onnitella :D (Hehe, Onni-tella, oli pakko sanoa.) Tässä postauksessa me hieman esitellään itsiämme ja kerrotaan suhteestamme TA:han sekä kuulumisia. Enjoy! :) Kuva: Pixabay Edit: Aino Aino: Mitä teidän tulisi tietää minusta? Minusta sai varmaan aika paljon tietoa Kumpi todennäköisemmin -postauksesta. Olen semmoinen positiivinen persoona tai ainakin todella moni ajattelee minusta niin. Minusta kyllä löytyy myös se synkempi puoli, mutta siitä ei puhuta nyt. :) Joskus pari vuotta sitten ajattelin hyvin paljon, että en tule koskaan saavuttamaan unelmaani, eli omaa soolouraa. Tajusin kyllä pian, että jos vain yritän pystyn kaikkeen. Saattaa kuulostaa tylsältä, mutta kun sen itse ymmärtää, menee vaikka läpi kuuluisan harmaan kiven. :D Pidän rennoista vaatteista, esimerkiksi. huppareista ja joogapöksyistä....

Vain elämää - Esterin päivä

Kuva
 Moii!! Tänää on sitten Esterin päivä. Ester on aivan ihana bloggaaja. Hänen blogielämäänsä on kuulunut kaikkea - lomia, hetkiä jolloin postauksia tulee melkein joka päivä ja kerran hän jopa lopetti bloggaamisen, mutta siltikin hänen ihana Olipa kerran - Esterin tarinoita on edelleen hengissä <3 Essin päivän kunniaksi päätin yrittää kirjoittaa romantiikka, koska moni hänen teksteistään sisältää sitä :) Mutta mä en osaa kirjoittaa romantiikkaa, se on vaikeaa. Joten tässä todella outo yritys kirjoittaa romanttinen teksti. Mä mietin kauan, kehtaanko mä julkaista tätä, mutta koska en oikein onnistunut kirjottaa mitää toista tekstiä täksi päiväksi, tämä on nyt tässä. Yritys on tärkein - vai miten se meni :D Eli tässä tulee romanttinen teksti Oonan tapaan :D  Kuva: Pixabay Hän rakastuu. He rakastuvat. Te rakastutte. Me emme rakastu. Me vihaamme toisiamme. Sä varsinkin vihaat mua. Ja mä kahta kauheammin sua. Sä oot nössö. Mä oon cool. Mua palvotaan. Sua vihataan. Sua, joka on söp...

Vain elämää - Annin päivä

Kuva
  Heja! Te muistatte edellisen postauksen, joka oli Vain elämää haasteen NEKUN päivää varten. Tänä päivänä olisi sitten ihanan Annin vuoro <3 Anni pitää Annin tarinablogia , josta löytyy hänen uskomattomia tekstejään jo todella pitkältä ajalta. Anni on vasta 12-vuotias, mutta hänen tekstinsä ovat niin mahtavia, että monikaan aikuinen ei varmastikaan pystyisi kirjoittamaan yhtä taitavasti :)  Anni on julkaissut monia ihania listauksia ja minun oli TODELLA vaika päättää mitä tekisin hänen päiväksensä ja lopulta päätin mennä aidan matalimmalta kohdalta. Anni on tehnyt kolme Muistikirjan sivuilta nimistä postausta ( #1 , #2 , #3 ), joissa on muutama hänen muistikirjastaan löytyvä teksti, joita hän ei oikein ole osannut kai julkaista yksittäisinä tai muuten ne eivät ole jo päätyneet hänen blogiinsa.  Elikkäs tässä muutama mun muistikuvalta löytyvä teksti :D Varoitan, että nämä ovat todella outoja, koska kirjoitan vihkoon ainoastaan väsyneenä tai koulussa ja kummassakin tapa...

Vain elämää - NEKUN päivä

Kuva
  Hejj! Tämän päiväinen postaus on Esterin Vain elämää -haasteeseen kirjoitettu. Tämä päivä on siis tosiaan NEKUN päivä eli idea oli luoda täksi päiväksi tarina NEKUN kirjoitustyylillä, jonkun NEKUN tarinan pohjalta tai muuten NEKUN tarinoihin ja teksteihin liittyvä teksti.  Koska mulla ei ollut oikein yhtään aikaa - torstai-ilta ja perjantai aamu vain - tää on todella hätäisesti luotu ja lyhyt sekä väsyneenä kirjoitettu, joten voi löytyä kirjoitusvirheitä.  Kirjoitin siis NEKUN yhden tarinanpätkän toisesta näkökulmasta ja oikeastaan täysin sen pohjalta, en osaa selittää. Tämä NEKUN tarinanpätkä, jonka pohjalta tämä on luotu, on tämän sivun ensimmäinen NEKUN kirjoittama teksti Kotikatu.  Btw Anni, haittaako jos nimeän tämän tekstin kadun kätköissä? Kysyn, koska haluan tietää, muistuttaako se liikaa Kaupungin kätköissä -tekstiäsi nimeä. Kuva: Pinterst Katselen ikkunasta ulos kotikadullemme. Näen tiellä tumman hahmon. Hahmo ei ole kukaan, kuka asuisi tääkkä. Hahmo on ...

Epäkuolleiden saari

Kuva
Moiqqaa! Koulussa oli viikko sitten tehtävänä kirjoittaa kauhu-/jännityskertomus. Tää kertomus on nyt tässä, Tarina-akatemian postauksessa, koska olen ainakin jotenkin tyytyväinen tähän ja totta kai jotain halloweenin kunniaksi pitää julkaista :D Kuva: Pixabay Epäkuolleiden saari Koputa. Koputa oveen. Haluan, että koputat. Koputa ja sano, että kaikki on hyvin. Koputa ja sano, että pääsen vapaaksi. Koputa ja sano, että en joudu sinne. Sinne saarelle. Sinne vammaisten luokse. Sinne, jossa on kuolleita haamuja. Vammaiset ne, jotka sanoo niin. Vammaista touhua väittää eläviä kuolleiksi. Vammaista. Mutta en mä nyt siltikään halua sinne, vaikka en usko niihin. Mä haluan jäädä tänne siltikin. Tänne sun ja Onnin luokse. Et koputtanut, vaikka koputus kuului. Koputtaja oli toinen. Lääkäri. Lääkäri, joka sanoi sen, mitä en halunnut kuulla. Lääkäri, joka karkasi heti - kirjaimellisesti heti - kun oli sanonut, että olen sairas. Kun oli määrännyt minut saarelle. Sinne vammaisten luokse. Tai, no, vam...