Elämä on…
Moi! Tämä on erääseen koulutehtävään tehty tarina. Tästä saatto tulla ehkä vähä liian pitkä, mutta toivon, että jaksatte lukea tämän loppuun asti. Elämä on... Eletään vuotta 1942. Olemme peloissamme rahat ovat loppuneet ja ruokaa on vain puolikas vanha leipä. Kaikki viisi lasta ovat nälissään. Hakisin ruokaa, jos voisin. Tiedän että siskoni luona on sitä, mutta sotilaat vartioivat taloa. Olemme joutuneet siirtymään kellariin, sillä talon sisällä ei ole turvallista. Olemme kuulleet monesti sotilaiden tömistelyä yläpuolellamme. Silloin sammutamme lyhdyn ja olemme hiljaa. Mutta tiedän, emme voi piileskellä loputtomiin jonain päivänä he löytävät meidät. Olen varma. Yöllä käyn hakemassa ylhäältä lyhtyyn kynttilöitä ja öljylamppuihin öljyä, mutta pian nekin loppuvat. Minun on saatava ruokaa vaikka se olisi viimeinen tekoni. Vein eilen sisarelleni kirjeen mutta jäin kiinni. Minulta otettiin kirje, mutta pitkä musta takkini ja hattuni pelastivat minut. Vaaleat hiukseni o...