Tarina-akatemia

Moi! Tämän kertainen postaus on aprillipäivän kunniaksi tehty ja toivotan teille kaikille oikein hyvää ja jekkujen täytteistä aprillipäivää. Päähenkilö on toisiaan Wiljanne ja tässä hänen aprillipäivänsä. :'D  Kuva: Pinterest Aprillia "Aprillia!" huuto kaikui pääni sisällä. Jokaisesta kulmasta, jokaisesta ovesta ja kaikkialta kuului sama huuto. Miksi? Miksi juuri tänä päivänä? En vain kestä sitä. Koko vuodon kamalin päivä. Pelkkiä "hauskoja" juttuja kaikkialla. Pierutyynyjä, pilaneniä ja vesiänpäreitä ovien päällä. Kaikkia ikuisia vitsejä ja valheita. Se oli tänään sallittu kaikkialla, koulussa, kotona, kaupassa, kylällä… aivan kaikkialla. En kestänyt sitä. Pilkan kohteeksi joutumista. Aina oli joku joka kehtasi tehdä liian ison pilan. Aina joku aiheutti minulle, Wiljannelle, säikähdyksen tai muuta pelkoa. Tai vain liian ison pilan jota en kestänyt.  Olin ajatuksissani kävellyt jo luokkani ohi joten käännyin takaisin ja kävelin muutaman metrin luokkaa kohti. Luo

 Moi! Löysin aivan ihanan tarinan. Siis olen kirjoittanut sen noin 1,3v sitten, mutta siltikin se on aivan ihana. En edes muistanut koko tarinaa, joten se oli ihana lukea. Olin onnistunut tarinassani mielestäni aika hyvin ottaen huomioon ikäni. Muutamia oikeinkirjoitusvirheitä olen muokannut ja lisäillyt vähän kuvailua, sekä lihavoittanut muuten lauseita, mutta muuten tarina on täysin sama kuin silloin, kun kirjoitin sen. Ja muuten kertokaa haluaisitteko jatkoa? En ole varma, että jatkan, mutta voisin ehkä. Lumen leiri: Johtaja: Täpli Hoitaja: Lehti Taistelijat: Kukka, Tähti Pennut: Raita, Lintu, Susi Emot: Uni Kiven leiri: Johtaja: Luonto Hoitaja: Suo Taistelijat: Sade, Havu, Neulanen Pennut: Lumi Emot: Aurinko Sateen leiri: Johtaja: Erämaa Hoitaja: Muratti Taistelijat: Ilma, Kuu, Jää, Rae Pennut: Usva, Halla Emot: Ilta Kuvat: Pixabay Teksti ja edit: Oona Täplin tarinan alku Täpli oli juuri herännyt ja jatkanut matkaansa. Täpli oli matkannut jo monta kuuta ja etsinyt aina yöksi suojaa

Moi! Tämä on tänne saapuu taas englanninkielinen postaus jossa itse tarina on kirjoitettu imperfektissä, joten vähän haastetta lukijoille ja minulle. Tarina on siis Ketun tarina, eli tarina, jonka kertojana on kettu. Tämä on ehkä taas pienemmille suunnattu, mutta suosittelen silti lukemaan ja kartuttamaan kielitaitoasi, vaikka olisitkin jo vanhempi. Kuva: Pixabay Fox's story I'm a fox and I think I'm younger than you. Am I right? Anyways. My mom said I'm the silliest fox she knows, but I'm only proud of it. And now I have a story. For you!  I was next to the lake. The lake was cold, because it was winter. I thought the ice could carry me and I jumped on the lake. But the ice cracked and I fell. It was scary. I tried to swim, but I was so tired and I cloudn't swim. And then, the large paw caught me and I thought it ate me. I was terrified, more terrified than you ever! I closed my eyes and I slept. And the next day I woke up in the bear's home. It was so exci

Moi! Tämän postauksen nimi on saatu Niityltä, joten kiitos tästä ideasta. Tämä on tällainen synkkä pätkä jonka oikoluin vain tarkistaakseni virheet, en tarinaa, joten tämä on vain peräkkäisiä sanoja, jotka muodostavat hajanaisen kokonaisuuden. (Hyvin selitetty Oona täydet pisteet!) kuva: Pixabay Elämä on kuolema Nostin käteni ja näin sen. Pitkän syvän viillon. Sen oli aiheuttanut elämä. Eläväiset.  Elämä on täynnä kuolemaa. Kuoleman pahuutta. Miksi kuoleman pitää tunkeutua tännekin? Elämän ilojen joukkoon.  Kuolema on lopullinen matkan pää. Ei matka. Elämän taasen pitäisi olla matka. Mutta niin ei ole. Kuolema on täälläkin. Elämässä. Elämä on vain pahuutta. Miksi silloin pitää olla elämä ennen kuolemaa? Eivätkö ne olekin aivan sama asia? Pelkkää pahuutta. Vai onko? Onko elämä sittenkin kidutusta ja kuolema iloa? Elämän haavat ovat vain niin isoja. Tämäkin viilto on elämää. Kuoleman täytyy olla parempi. Paljonkin.  Ei voi olla, että koko ajan on jotain pahaa. Satuttavaa. Elämä on paha j

Moikka! Tämä runo on englanniksi, mutta sen voi ehkä lukea tajuamatta mitään (Mitenköhän?). Tämä tosiaan kertoo halloween yöstä joten sopiva aika julkaista on luultavasti tämä maaliskuun puoliväli.  Näkökulma on minäkertojalla ja tämä on ehkä jopa kauhutarinat runomuodossa, eli kauhuruno. Kuva: Pixabay It's Halloween night It's Halloween night.  You're right.  All people are scared.  There is witches and one weird…  Help!  Oh it's only my bat,  it isn't bad.  Light up a fire.  I'm not a vampire.  If you think some,   I'm not a vam…  Oh no! You have a Garlic.  It's dangerous.  I die…

Moi! Tässä postauksessa on siis perheeni hiiren, Mintun, näkökulmasta teksti.  Idea nimeen on saatu VarjoisaltaNiityltä, joten kehut nimestä voi osoittaa hänelle :'D. Suurinpiirtein tällaiset tapahtumat tapahtuvat yksi ilta paitsi, että silloin Nipsu -niminen hiiri oli vielä elossa ja osa tätä tarinaa. Tässä tarinassa kylläkin Nipsua ei ole. kuva: omat kuvat Hiiriä ja manteleita Nousen varhain aamulla ja kävelen kohti juomapulloa. Nostan etukpäläni ilmaan, jotta ylläni puollon suulle ja juon. Kylmä metallinen kuula tuntuu mukavan viileältä ja vesi sammuttaa janoni. Jatkan matkaa ruokakupille ja nousen sen reunalle kurkotan kaulani alas ja näen kupissa kuivatun herneen. Nappaan sen kupista ja juoksen kolmekerroksisen mökin alle. Mökkiin eräs jättiläinen on rakentanut jalat alle, joten siellä alla pystyy olla ilman litistymisvaaraa Herne oli nopeasti syöty ja jatkan sitten matkaani kohti keinulautaa. En oikein tajunnut miten se toimi, mutta sitä oli kiva juosta edes takaisin, kun se

Moi, tämä on aika sekava päiväkirjamuotoinen tarina, jonka eräs tyttö kirjoittaa paperinpalaselle. Tämä on todella sekava ja aluksi, kun kirjoitin tätä en itsekään tajunnut juonta. Juoni on siis vähän outo ja sekava, mutta kyllä se on tajuttavissa.  Kuva: Pixabay Mia Evans Nyt, kun vihdoin olen saanut tämän kynän ja paperin ulottuville kirjoitan sen kaiken minkä olen pitänyt salassa nämä vuodet. Sen mitä en ole kertonut, koska en ole halunnut pilkkaa. Sen mistä olen koittanut kertoa, mutten ole onnistunut. Tarinani. Minun elämäni. Minä olin vielä pieni tyttö, silloin kun tämä kaikki alkoi. En välittänyt siitä mitä muut sanoivat vaan tein sen minkä tunsin oikeaksi. Olin jo pienenä oman tien kulkija, joten minulla oli paljon enemmän kokemuksia ja tietoa, kuin muilla. Olin löytänyt kaiken, kirjaimellisesti, en ollut jättänyt mitään piiloon. Syöksyin vaaroihin ja pelastin toisia eläimiä ja ihmisiä vaaroista. Minua kutsuttiin hulluksi ja huimapäiseksi, mutta jatkoin tietä siltikin.  Mutta s

Moi! Tämä on todella lyhyt tarina. Joka ainakin minun mielestäni sopisi iltasaduksi pikkusisaruksille. Ja, kun alussa sanoin tarinan olevan lyhyt tarkoitankin sitä. Tarina on viisikymmentä viisi sanaa pitkä eli todella lyhyt, johtuen siitä, että koulussa tehtävänämme oli kirjoittaa vain viisikymmentä viisi sanaa pitkä tarina. Päätin kuitenkin julkaista tämän, sillä mielestäni se onnistui ihan hyvin. Nakke-siili Nakke astelee kotinsa oven edessä ja pohtii: “Mitä kummaa minä voin tehdä? Kohta on jo kylmä enkä ole vieläkään saanut maistaa pihlajanmarjoja.” Se oli totta, ulkona oli käynyt jo nollan alapuolella, mutta pihlajanmarjat eivät olleet vieläkään kypsyneet.  Illalla, kun Nakke oli jo käpertynyt vuoteelleenssa hän huomasi nurkassa pihlajanmarjoja.  Mistäköhän ne ilmestyivät? -Metsänhaltija oli kuullut siilin toiveen.