Tarina-akatemia

Tähän sain idean jonkun inspiraatiopostauksesta, mutta olen jo unohtanut kenen, heh! :D Tämä on muuten ensimmäinen kunnon jatkotarina, jota en edes tiedä kauanko jatkan. XD  Ajatus on siis, että tämä on luokan ryhmän keskustelu (siellä ei ole opettajaa), jossa on vähän kiusaamisen tapaisia tilanteita jotka joskus ovat kiusaamista, joskus ei. Kiusaamista, vai onko? #1 Luokka-5D sinä, Dina, Eeli, Ilta, Jonne, Kati, Sami Jonne Moro Jonne Näkikö joku mitä piti tehdä läksyksi? Kati E Eeli Kai sivu 105 matikasta ja jatkaa sitä ympin juttua Sinä Mitä? Jonne Sitä kuvaako? Kati Matikka tehty, mut mitä ihmeen ympin juttua? Dina Ettekö te oo alottanu sitä sivulla 56 mainittua eläinesitelmää? Sami Jonne, mitä ihmeen kuvaa? Ei me olla tehty ikinä mitään kuvia. Sinä Sellasta mihin piti piirtää kasvi ja sit nimetä sinne ainakin kymmenen kasvin osaa. Eeli Eiku niin, tietenkään te ette tiiä. Tähän ootte ollu ympin tunnit siellä toisessa luokassa. Ilta Mitä? Missä ne on ollu? Eeli Etkö sä oo tienny sitä

Moi! Tämä on tällainen lyhyt tarinanpätkä, joka voisi olla taas kerran kirjan takakansi. Mutta itse tarina se on Viimeinen kanjoni. Miksi? Vastauksen saat lukemalla tämän tarinan, mutta ensin pari asiaa. Yksi: Sivupalkkiin on ilmestynyt 'kommentoinnin vastine' chatti johon voit kommentoida, jos et pysty kommentoida näihin postauksiin. Sinne voit tulla myös vain moikkaamaan, jos kaipaat juttuseuraa. (Voisit myös katsoa ne linkinvaihtolaiseni, joista olen unohtanut mainita) Kaksi: Postausten väli tulee pysymään aika pitkänä, sillä joskus ei ole ideaa ja usein aikaa. Yritän postata kaksi kertaa viikossa mutta väli saattaa venähtää. Viimeinen kanjoni Joki, se on pitkä. Se virtaa jostain. Jostain mistä löytyy varmasti jotain. Tai jokin. Se on eräs arvoituksista mikä on vielä selvittämättä ja niitä arvoituksia on paljon. Seurasin jokea kauan. Se tuntui vajoavan maan alle tai sen ympärille kasvavan seinät. Seinät kohosivat korkeammalle kuin silmä voisi nähdä. Ne olivat korkeat ja tunt

Moi! Tämä tarina on englanninkielinen ja sisältää todella paljon kielioppivirheitä. Ainakin luultavasti, joten toivottavasti se ei haittaa. Idea on siis se mitä mieltä lumihiutale on osastaan. (Juu, todella random) Kerro kommenteissa mielipiteesi jos voit ja kirjoitusvirheistä yms. saa tietenkin mainita. Snowflake's story I am floating down. My trip is short. But it is tall, because I am so little.  I am one snowflake of many more snowflakes.  But I know I am important. No one does do my work. Only I can float on the my place on The ground.  Only I can.  I am me.  I am not which other.  My trip is short, but it is important and it is only my trip. You can not doing my work.  It is important to the whole world!  I, little snowflake, am accountable from all over the world. Because, if I do not floating on the ground you do not can see me and I do not can doing you happy.

Tämä on  Cuten kilpailuun tehty runo. En keksi oikein mitään sanottavaa tästä. Hmm... ehkä sen voisi sanoa, että yritin tehdä tästä iloisen ja hauskan runon, joten tämä voi olla  vähän erikoinen sillä iloisuus ei oikein ole vahvuuksiani. En nyt yksinkertaisesti keksi muuta, joten voit nyt lukea tämän "omenapuun alla" -runon. Omenapuun alla   Omenapuun alla, lattialla, kasvaa pieni pirtti, sisällä pikkuinen piltti.   Kolisee ja kitisee, kovaa nitisee. Pikkuinen äkkiä, kiire hakemaan säkkiä. Omena putoaa. Punertavana hohtaa. Piltti nyt herkun löytää, mukaansa sen heti köyttää. Pirtin sisällä syö, siinä on päivän työ. Vähän kirpeä herkku, ehkäpä sitruunan serkku.

Tässä postauksessa saatte tietää  asioita minusta, ikäni, hiusten ja silmien värin ja vähän muutakin turhaa kuten lempivärini.  Nimeni on Oona, kuten varmaan jo tiesitkin. Olen 12 (010) vuotias. Silmäni ovat siniset. Jotkut ovat jopa ihmetelleet miten kummassa minulla voi olla niin siniset ja tummat silmät. Hiukseni ovat vaaleita ja tummia. Niitä on siis kumpiakin sekaisin. Hiukseni ovat noin lantioon asti ja vähän aaltoilevat.  Minun ihoni väri ei ole kovin vaalea muttei se ole tummakaan. Se on siitä väliltä. Olen kuitenkin suomalaissyntyinen ja vanhempani ovat kumpikin suomalaisia. Samoin heidän vanhempansa. (Jos kuvittelet äskeisen tekstin perusteella minun olevan muun maalaisia vastaan niin olet väärässä, minulle on aivan sama onko kaverini suomalainen, norjalainen vai vaikka japanilainen :D)  Olen todella kiinnostunut muista kielistä (varsinkin virosta) ja puhun aika sujuvasti englantia.  Matematiikka on minulle todella luonnollista ja helppoa Minun lempivärini on sinisen ja vihre

Moi! Tämä on tällainen lyhyt tarinanpätkä. Ajattelin tehdä aluksi tästä sellaisen "lasten tarinan", mutta siitä tuli tällainen ajatukseton ajatuksellinen tarinanpätkä. Päästän sinut lukemaan tätä tarinaa, sillä silloin sinä kuka oletkaan tajuat parhaiten millainen tarina tämä on. Pilviä ei voi värittää katumatta Pilvet ovat kauniita, hentoja. Niihin kokeminen olisi häväistys. Suurempi häväistys kuin kukaan voisi arvata.  Ajattele, jos pilvet olisivat pinkkejä? Tai vihreitä?  Olisivatko ne yhtä kauniita kuin nykyään? Katoaisiko niiden mukana kaikki vaalea? Tai kunnioitus vaaleaa kohtaan? Ehkä kaikki vaaleat asiat, tähdet, kuu, lumi, eivät olisi suosiossa. Ehkä niitä vieroksuttaisiin. Tai sitten niitä inhottaisiin. Kaikkea kauneutta. Vaalea on tärkeää. Kaikki vaaleat asiat. Kirkkaat asiat. Ilon asiat. Tumma ja synkkäkin on arvossa. Mutta vaalea valo on aina elämän ja ilon lähde. Jos mietit, pilvien värittämistä. Mieti miltä maailma ja tulevaisuus näyttäisi. Ilman vaaleaa. Ilman

Ja tervetuloa viimeisen Tarina keskellä totuutta tarinan pariin.  Muuten olen pitänyt pientä kirjoitustaukoa täällä, mutta sen ansiosta olen saanut paljon uusia ja hyviä ideoita jotka aion yrittää toteuttaa lähipäivinä. Myös yksi uusi kirjavinkkaus ilmestyy kohta. Hirmuinen kalasaalis Olin rannalla veljeni Bishamonin ja papan kanssa. Yhtäkkiä Bishamon huusi:  - Katso Kamilyn Kuinka täynnä verkko on! Se oli totta verkko oli repeämäisillään. Kiskoimme ja kiskoimme mutta verkko repesi vain kahtia. Sitten yritimme kantaa verkkoa mutta se oli liian painava. Pappa lähti hakemaan talosta muut kaveriksi ja kohta rannassa oli äiti ja isä, mummo ja Maiya. Tämä taitaa olla koko Japanin suurin kalasaalis mummo päivitteli. Sillä aikaa pappa keksi suunnitelman. Tällainen se oli: Äiti ompelee verkon ehjäksi. Yritetään kiskoa verkko rantaan, jos onnistuu ei jatketa suunnitelmassa pidemmälle. Yritetään vetää verkkoa rantaa pitkin. Yritetään kantaa verkko, jos tämäkään ei tepsi joudutaan päästämään kala