Tarina-akatemia

Hello! Tänään tulisi jatkoa esinäytökselle, jonka pari viikkoa sitten lähetin. Jos et ole sitä vielä lukenut niin suosittelen tekemään sen nyt ja  tästä . Tarina on saanut jopa nimen: Hiekkadyynejä. Korjasin tämän nimen myös esinäytökseen. Olisi kiva kuulla mielipiteitänne. Jos et pysty kommentoimaan kommenttikenttään suosittelen katsomaan kommentoinnin vastinetta, sinne pääsee  tästä . Eipä tässä minulla muuta, eikun lukemaan! Kuva: Pixabay Hiekkadyynejä - Luku 1 En ole oikeiden vanhempieni luona. En asu perheeni kanssa samassa talossa. En tiedä edes missä sisarukseni ja vanhempani asuvat. Vai onko minulla edes sisaruksia. Asun täällä missä muutkin kodittomat ja hylätyt asuvat. Eli Hyryn seudun kodittomien lasten kodissa. Hyry on teknologisesti edistynyt kaupunki, mutta ehei, HSKLK (keksimme yhdessä lyhenteen “kodillemme”) ei sijaitse kaupungissa vaan muinaisella maaseudulla. Odotan innolla sitä hetkeä, että pääsen liihottamaan vapauteen täältä tunkkaudesta. Tai oikeastaan pa...

Moro! Siitä on aika kauan kun viimeksi postasin mitään. Yritän olla aktiivisempi, mutta kesäloma on vienyt aikalailla mukanaan, pahoittelut siitä. Tänään olisi luvassa tämmöinen mun alottama tarina jonka vedin ihan hatusta. Mulla on tähän "esinäytökseen" liittyen jo kaks lukua. Katotaan lähetänkö nekin joskus. Kuva: Pixabay Keskipäivän aurinko porotti ihmisten niskaan. Suuri joukko oli kerääntynyt katsomaan jotakin. Tai oikeastaan kuuntelemaan. Nainen seisoi kaikkien edessä ja vähän väliä huusi neuvoja kuten: “Potkaise!”“Lyö!” “Kovempaa!” “Ota viereinen pariksi. Vain yksi selviää.” Naisen tiukka ääni käski ihmisiä. Mustatukkainen mies ja vaaleatukkainen nainen kumarsivat toisilleen, mutta eivät kohteliaisuudesta vaan pakosta. “Vain yksi selviää”, mies totesi naiselle. Naisen kasvoilla karehti vieno hymy. “Niin, niin juuri”, hän myöntyi. “Ja se olen minä!” Nainen karjahti ja tarttui miestä kädestä. Hän käänsi miehen kättä luonnottomaan asentoon, niin kauan että kuului kova nap...