Tarina-akatemia

Moiqqaa! Koulussa oli viikko sitten tehtävänä kirjoittaa kauhu-/jännityskertomus. Tää kertomus on nyt tässä, Tarina-akatemian postauksessa, koska olen ainakin jotenkin tyytyväinen tähän ja totta kai jotain halloweenin kunniaksi pitää julkaista :D Kuva: Pixabay Epäkuolleiden saari Koputa. Koputa oveen. Haluan, että koputat. Koputa ja sano, että kaikki on hyvin. Koputa ja sano, että pääsen vapaaksi. Koputa ja sano, että en joudu sinne. Sinne saarelle. Sinne vammaisten luokse. Sinne, jossa on kuolleita haamuja. Vammaiset ne, jotka sanoo niin. Vammaista touhua väittää eläviä kuolleiksi. Vammaista. Mutta en mä nyt siltikään halua sinne, vaikka en usko niihin. Mä haluan jäädä tänne siltikin. Tänne sun ja Onnin luokse. Et koputtanut, vaikka koputus kuului. Koputtaja oli toinen. Lääkäri. Lääkäri, joka sanoi sen, mitä en halunnut kuulla. Lääkäri, joka karkasi heti - kirjaimellisesti heti - kun oli sanonut, että olen sairas. Kun oli määrännyt minut saarelle. Sinne vammaisten luokse. Tai, no, vam...

Heips! Minut haastettiin muutama päivä sitten jatka tarinaa -haasteeseen. Kirjoitin tämän pätkän vähän niin ja näin - epäonnistuneesti kenties. En oikein pidä tästä, mutta tapahtumat ainakin etenevät, joten kirjoitusasu - johon en siis ollut tyytyväinen - ei kai haittaa. Ja kenet haastan? Haastan Linnean Linnean tarinapajasta. Kerro kommenteissa, jos et halua tulla haastetuksi, koska et (Ainakaan muistaakseni) ole sanonut missään haluavasi tulla, itse kumminkin miellän sinut sopivaksi jatkamaan tätä haastetta :D Edit: Haastan sittenkin Kastehelmen Kissat & Kirjat -blogista, koska Linnea ei halunnut jatkaa :) Muuten tuo kuva voi olla vähän huonolaatuinen, mutta en saanut sitä paremmaksikaan mitenkään :\ Kuva: Taco ja NEKKU Katson vain eteenpäin. Mitä täällä on tapahtunut? Säikähdyksen ja järkytyksen takaa alkaa kasvaa hätäännys. Minun on nähtävä mitä tuolla on tapahtunut. Juosen portaat alas henkeä haukkoen. Ylhäältä olin nähnyt vain punaisen lammikon, mutta nyt juurella näen lopunk...

Konbanwa! Ajattelin kirjoittaa lyhyen fanficin Siri Kolun PI ja IP -kirjoista (!Spoilerivaroitus!), koska rakastan sitä maailmaa, minkä Kolu on luonut <3 Aluksi ajattelin kirjoittaa itsestäni pihmisenä, mutta en sitten jaksanutkaan, koska en oikein osannut luoda mitään itseni kaltaista hahmoa ja vielä kirjoittaa siitä tarinaa :D Kirjoitinkin sitten sen sijaan siitä hetkestä, kun Mira jätti Petrin - toisella tavalla. Tässä versiossa Mira ei jätä Petriä siitä syystä kuin jätti. Ja ette muuten arvaakaan kuinka monesti jouduin lukea tän tekstin läpi ja poistaaan kirosanoja, koska Petrin ja Miran puheissa niitä esiintyi todella paljon kirjoissa, joten tähänkin tekstiin niitä oli eksynyt XD Haluan siis pitää tämän ainakin omalta osaltani kirosanattomana, koska en nyt ihan mielelläni haluaisi opettaa kiroilun jaloa taitoa nuoremmille :D   Kuva: Pixabay (Sävy vaihdettu)   Tarjoan käteni sulle, mut sä vaan lyöt sen sivuun. Täs kohtaa mä meinaan päästää märyn. Mut mä pidän suolapisar...

     Moijkku! Ajattelin joskus kauan aikaa sitten osallistua Kastehelmen syksykilpailuun, mutta syystä tai toisesta osallistumisen kirjoittaminen on jäänyt vähän kesken... aikaa osallistua taisi olla tämän kuun loppuun, joten kaipa tämä vielä hyväksytään osallistumiseksi.  Kommentointini lakkasi joskus monta viikkoa sitten toimimasta, viimeksi kun vastailin kommentteihin käytin kirjaston konetta, joten en vastaile kommentteihinne, mutta luen niitä ja kirjoitan mielessäni vastauksia niihin :) Muuten, Perho loi Monin Sanoin -nimisen blogin, jota tosiaan pitää monta kirjoittajaa ja minä olen yksi heistä. Sinne on jo tullut muutama postaus, joiden vilkaisemista suosittelisin. Sitä blogia pitää tällähetkellä vain ihmiset - tai alienit - joilla on omakin blogi, mutta sinne saa tulla myöskin muita ylläpitämään, jos huvittaa! :D Kuva: Pexels  Iltarusko Istun puun alla ja katson maisemaa, mikä avautuu ympärilleni - oranssiin vivahtavia puita, lehtikerros maassa ja satu...

Moikkuu! Tämän kertaisen tarinan kirjoitin oikeastaan vain siksi etten keksinyt totaalisesti mitään ja nämä sanat vain muodostuivat sormieni alla näppäimistöltä näytölle. :D Idean taisin saada Kolme varista -laulusta ja Mauri Kunnaksen Koiramäen Martta ja Ruuneperi sekä Seitsemän koiraveljestä -kirjoista, koska ne tulevat useimmin mieleeni, jos minulla ei ole mitään ajateltavaa.  Ja vielä yksi aisia, jonka voitte kylläkin lukea myöskin kommenttien alapuolelta, mutta kerron nyt vielä tässä: Kun menet etusivulle näet (puhelimella ja tabletilla) kolme viivaa vasemmassa yläkulmassa (Tietokoneella tämä samainen valikko, minne pääsee puhelimella näin, näkyy vasemmassa reunassa), sieltä paina tekstiä "kommentoinnin vastinetta", jolloin pääset eräänlaiseen chattiin. Siellä sitten voit valita nimimerkiksi minkä tahansa maan ja taivaan välilta, mutta toivoisimme ettei mitään epäkunnioittavaa tai asiatonta. Toivoisimme myös, että pidät sen nimimerkin aina kommentoidessasi, mutta tok...

  Kuva: Pixabay Moro! Tän tarinan oon kirjoittanut silloin kun koulusta saatiin sähköpostiosotteet eli joskus kolmosella. Nyt on justiinsa alkanut koululaisilla kesäloma ja eka mitä lähetän on talvesta ja syksystä kertova tarina. Hyvin meni! Mutta tässä postauksessa on kyse muustakin kuin tarinasta, sillä olen kirjoittanut tästä Pikkuoravan talvi-tarinasta myös uudistetun version. Yritin olla muuttamatta lausahduksia, mutta oli pakko korjata yksi ympäristöoppiin liittyvä asia. Käykää sitten vielä kattoon lukuvinkkaukset! Vanhempi versio Yhtenä päivänä pikkuorava huomasi puitten tiputtelevan lehtiä, orava kysyi että mikä nyt harmittaa? Puut vastasivat että kohta on tulossa talvi ja koska puille tuli kylmä niin ne eivät pysty lämmittämään lehtiä. Pikkuorava oli hämillään ja sai lauseen suustaan.Mikä on talvi?Puut alkoivat selittää että silloin oravat nukkuvat talviunta ja että ennen talvea oravat keräävät talvivaraston.Pian oli talvi joten Pikkuoravalla oli kiire täyttää talvipesä.Pi...

Kuva: Pixabay Teksti: Itse lisätty Sain tän idean joskus kuukausi sitten, mutta kirjoittamisen aloitin ihan vasta. Toivon, että pidätte mun ensimmäisestä postauksestani, joka käsittelee elementtejä. Kirjoitus- ja yhdyssanavirheistä saa huomautella, koska itse en olen mikään maailman parhain oikeinkirjoituksessa. Ai niin, otsikko on latinaa ja tarkoittaa "Neljä elementtiä". Hyviä lukuhetkiä! 😃 Kuva: Pixabay Tuli Äiti pyysi tyttönsä lämmittämään saunan. Tyttö käveli saunalle ja latoi puita pesään. Kun pesä oli täynnä hän repi pari kaarnan palaa puista. Tyttö asetteli kaarnat puiden väleihin, niin että pesä oli helppo sytyttää. Hän vetäisi tulitikkua pitkin askin reunaa. Kuului pieni raapaisu ja sitten roihahtaminen, kun tuli syttyi tikun nokkaan. Hitaasti, mutta varmasti tyttö liikutti palavan tulitikun pesään. Hetken näytti siltä, että puut eivät syttyisi. Kuitenkin vähitellen iloinen rätinä täytti koko saunan, kun halot paloivat isossa liekissä. Tulen leimahdukset tanssivat ...

Moi! Taas tekstiä englanniksi… no toivottavasti se ei haittaa :'D Tarina on kylläkin aika uskomaton. Ja lyhyt, mutta voin perustella miksi.  1. Tämä oli/on koulutarina. 2. Tämä on englanniksi 3. Jääkiekkotermit on vähän hakusessa varsinkin englanniksi.  No, siitä huolimatta tervetuloa lukemaan.  Muuten vielä yksi ilo sinulle, lukijani, joku ei osaa kovin hyvin englantia. Lopusta löydät suomenkielisen version, ei kovin hyvän, mutta kuitenkin se on siellä.  Ja virheistä saa kertoa, kuten aina :'D Varsinkin suomennoksesta voi löytyä virheitä, sillä vedin sen vaan nopeasti kääntäjän läpi ja korjasin suurimmat virheet XD Kuva: LiveAbout Hockey diary    - We're going to win! I shout with my team. This game we will win. I’m absolutely sure.    We’re Cheetahs! And this is our first game. We practice skating. Our team is an ice hockey team. We have games about every other week, but this is the first game of the season.     I take my racket ...

Moi! Tämän kertainen postaus on aprillipäivän kunniaksi tehty ja toivotan teille kaikille oikein hyvää ja jekkujen täytteistä aprillipäivää. Päähenkilö on toisiaan Wiljanne ja tässä hänen aprillipäivänsä. :'D  Kuva: Pinterest Aprillia "Aprillia!" huuto kaikui pääni sisällä. Jokaisesta kulmasta, jokaisesta ovesta ja kaikkialta kuului sama huuto. Miksi? Miksi juuri tänä päivänä? En vain kestä sitä. Koko vuodon kamalin päivä. Pelkkiä "hauskoja" juttuja kaikkialla. Pierutyynyjä, pilaneniä ja vesiänpäreitä ovien päällä. Kaikkia ikuisia vitsejä ja valheita. Se oli tänään sallittu kaikkialla, koulussa, kotona, kaupassa, kylällä… aivan kaikkialla. En kestänyt sitä. Pilkan kohteeksi joutumista. Aina oli joku joka kehtasi tehdä liian ison pilan. Aina joku aiheutti minulle, Wiljannelle, säikähdyksen tai muuta pelkoa. Tai vain liian ison pilan jota en kestänyt.  Olin ajatuksissani kävellyt jo luokkani ohi joten käännyin takaisin ja kävelin muutaman metrin luokkaa kohti. Luo...

 Moi! Löysin aivan ihanan tarinan. Siis olen kirjoittanut sen noin 1,3v sitten, mutta siltikin se on aivan ihana. En edes muistanut koko tarinaa, joten se oli ihana lukea. Olin onnistunut tarinassani mielestäni aika hyvin ottaen huomioon ikäni. Muutamia oikeinkirjoitusvirheitä olen muokannut ja lisäillyt vähän kuvailua, sekä lihavoittanut muuten lauseita, mutta muuten tarina on täysin sama kuin silloin, kun kirjoitin sen. Ja muuten kertokaa haluaisitteko jatkoa? En ole varma, että jatkan, mutta voisin ehkä. Lumen leiri: Johtaja: Täpli Hoitaja: Lehti Taistelijat: Kukka, Tähti Pennut: Raita, Lintu, Susi Emot: Uni Kiven leiri: Johtaja: Luonto Hoitaja: Suo Taistelijat: Sade, Havu, Neulanen Pennut: Lumi Emot: Aurinko Sateen leiri: Johtaja: Erämaa Hoitaja: Muratti Taistelijat: Ilma, Kuu, Jää, Rae Pennut: Usva, Halla Emot: Ilta Kuvat: Pixabay Teksti ja edit: Oona Täplin tarinan alku Täpli oli juuri herännyt ja jatkanut matkaansa. Täpli oli matkannut jo monta kuuta ja etsinyt aina yöksi su...

Moi! Tässä postauksessa on siis perheeni hiiren, Mintun, näkökulmasta teksti.  Idea nimeen on saatu VarjoisaltaNiityltä, joten kehut nimestä voi osoittaa hänelle :'D. Suurinpiirtein tällaiset tapahtumat tapahtuvat yksi ilta paitsi, että silloin Nipsu -niminen hiiri oli vielä elossa ja osa tätä tarinaa. Tässä tarinassa kylläkin Nipsua ei ole. kuva: omat kuvat Hiiriä ja manteleita Nousen varhain aamulla ja kävelen kohti juomapulloa. Nostan etukpäläni ilmaan, jotta ylläni puollon suulle ja juon. Kylmä metallinen kuula tuntuu mukavan viileältä ja vesi sammuttaa janoni. Jatkan matkaa ruokakupille ja nousen sen reunalle kurkotan kaulani alas ja näen kupissa kuivatun herneen. Nappaan sen kupista ja juoksen kolmekerroksisen mökin alle. Mökkiin eräs jättiläinen on rakentanut jalat alle, joten siellä alla pystyy olla ilman litistymisvaaraa Herne oli nopeasti syöty ja jatkan sitten matkaani kohti keinulautaa. En oikein tajunnut miten se toimi, mutta sitä oli kiva juosta edes takaisin, kun se ...

Moi, tämä on aika sekava päiväkirjamuotoinen tarina, jonka eräs tyttö kirjoittaa paperinpalaselle. Tämä on todella sekava ja aluksi, kun kirjoitin tätä en itsekään tajunnut juonta. Juoni on siis vähän outo ja sekava, mutta kyllä se on tajuttavissa.  Kuva: Pixabay Mia Evans Nyt, kun vihdoin olen saanut tämän kynän ja paperin ulottuville kirjoitan sen kaiken minkä olen pitänyt salassa nämä vuodet. Sen mitä en ole kertonut, koska en ole halunnut pilkkaa. Sen mistä olen koittanut kertoa, mutten ole onnistunut. Tarinani. Minun elämäni. Minä olin vielä pieni tyttö, silloin kun tämä kaikki alkoi. En välittänyt siitä mitä muut sanoivat vaan tein sen minkä tunsin oikeaksi. Olin jo pienenä oman tien kulkija, joten minulla oli paljon enemmän kokemuksia ja tietoa, kuin muilla. Olin löytänyt kaiken, kirjaimellisesti, en ollut jättänyt mitään piiloon. Syöksyin vaaroihin ja pelastin toisia eläimiä ja ihmisiä vaaroista. Minua kutsuttiin hulluksi ja huimapäiseksi, mutta jatkoin tietä siltikin....

Tähän sain idean jonkun inspiraatiopostauksesta, mutta olen jo unohtanut kenen, heh! :D Tämä on muuten ensimmäinen kunnon jatkotarina, jota en edes tiedä kauanko jatkan. XD  Ajatus on siis, että tämä on luokan ryhmän keskustelu (siellä ei ole opettajaa), jossa on vähän kiusaamisen tapaisia tilanteita jotka joskus ovat kiusaamista, joskus ei. Kiusaamista, vai onko? #1 Luokka-5D sinä, Dina, Eeli, Ilta, Jonne, Kati, Sami Jonne Moro Jonne Näkikö joku mitä piti tehdä läksyksi? Kati E Eeli Kai sivu 105 matikasta ja jatkaa sitä ympin juttua Sinä Mitä? Jonne Sitä kuvaako? Kati Matikka tehty, mut mitä ihmeen ympin juttua? Dina Ettekö te oo alottanu sitä sivulla 56 mainittua eläinesitelmää? Sami Jonne, mitä ihmeen kuvaa? Ei me olla tehty ikinä mitään kuvia. Sinä Sellasta mihin piti piirtää kasvi ja sit nimetä sinne ainakin kymmenen kasvin osaa. Eeli Eiku niin, tietenkään te ette tiiä. Tähän ootte ollu ympin tunnit siellä toisessa luokassa. Ilta Mitä? Missä ne on ollu? Eeli Etkö sä oo tienny ...

Moi! Julkaisen taas pätkän sitä 10-9v Oonan kirjoittamaa trilogiaa. Jos et tiedä mistä ihmeen trilogiasta puhun niin  tämän  postauksen alusta löytyy tietoa siitä.  Älä, kuka ikinä oletkaan, ihmettele miksi tämä pääsiäisaiheinen tarina julkaistaan tammikuussa, tämä nyt vain sattui olemaan toinen osa trilogiaani.  Enempää tekstiä en keksikkään, joten tervetuloa lukemaan tarinaa nimeltä… Suklaamunia etsimässä  Pirrrr! Herätyskelloni pirisi. Tänään on pääsiäinen. Lähdin heti alakertaan katsomaan löytyisikö keittiöstä suklaamunia. Isosiskoni Diana ja pikkuveljeni Alfred olivat jo alakerrassa. He ihmettelivät missä munat ovat. Niitä ei nimittäin löytynyt mistään. Pian pikkusiskot Madleena ja Matleena tulivat keittiöön. He olivat etsineet omia muniaan huoneesta, mutta ei niitä ollut sielläkään. Nyt koko perhe oli herännyt. Yhtäkkiä minä keksin. - Ryhdytään salapoliiseiksi. Kävimme pukemassa vaatteet. Alfred huomasi suklaan murusia pöydällä, Diana löysi suklaamunan kuo...

Moi, tämä on pieni "trilogia" jonka kirjoitin 9-10 vuotiaana, joten jälki on mitä on. Yritän parannella osia aina ennen julkaisemista, mutta kirjoitusvirheitä voi siltikin jäädä ja nämä tarinat ovat sitten todella lyhyitä. Tämän olen oikeastaan todella oudosti mieltänyt trilogiaksi sillä näissä ainut yhtälö on juoni. Näissä kolmessa tarinassa on siis eri henkilöt, tapahtumapaikka ja -aika, mutta sama juoni. Toivottavasti ymmärrät mitä täällä yritän oikein selittää. Trilogian nimen keksin äsken, mutta muuten kaikki on pikku-Oonan keksimää tarinaa. Päätin julkaista tämän täällä sillä olen itse aika tyytyväinen tähän vaikka kirjoitin sen niin pienenä. En keksi oikein enää sanottavaa joten päästän sinut lukemaan. Kevättulva -Katso Anni, vesi nousee. Milo sanoi. Milo oli 5 vuotias poika, jolla riitti mielikuvitusta. Mutta tämä juttu oli totta. Vesi alkoi hiljalleen nousta. Anni ja Milo lähtivät juoksemaan kotiin ja kertomaan asiasta äidille. Ensin Milon ja Annin äiti ei uskonut. M...

Moi! Tämä tarina tai tarinanpätkä sillä tämä voisi olla myös takakannen teksti. Kertoo siitä miten joku yrittää etsiä kaveriaan ja tajuaa myöhemmin, että… Hups! Meinasin paljastaa jo juonen. Toivottavasti viihdyt tämän tarinan parissa. Tätä tarinaa on muuten vaikea kuvailla. Ja vielä yksi asia minulla on kaksi uutta linkinvaihtolaisten joista olen unohtanut kertoa. He ovat Tarinataidetta ja tarinatiedettä sekä Siljan sanataide. Jos haluat linkinvaihtoon kommentoi. Yritän saada itse kommentoinnin toimimaan jotta voin vastata, mutta en ehkä saa sitä. Voit, jos sinulla on Wattpad ilmoittaa minulle siellä, että haluaisit linkinvaihtoon jos haluat, että vastaan varmasti. Olen Wattpadissa @Vettenkutsu. Älä ihmettele, olen ollut ennen Minttulampi mutta vaihdoin nimeni. No tämä on mennyt jaaritteluksi joten annan sinun vain mennä tarinaan enkä viivästystä ja pitkästytä enempää. Netti, täynnä koodia "Error" näytöllä vilkkui teksti,miten ihmeessä sehän oli täydellinen? Aivoni raksuttiv...

Tämä tarina kertoo uudesta vuodesta. Millainen uuden vuoden pitäisi olla. Siis ei sen vuoden vaan uuden vuoden päivän. Tarina on minä -kertojalla jonkun ajatuksia päiväkirja muodossa. Itse asiassa tästä ei tulekaan tarina vaan päätön ja hännätön teksti. Uuden vuoden aamu Väriloisto. Kirkas kuin avaruuden kirkkain tähti. Kuitenkin luonnoton. Ruudin ja palaneen haju. Luonto vain kärsii. Miksi pitäisi keskittyä tähän. Ihmisten tekemiin räjähteisiin. Miksi ei voisi olla kuin sen pitäisi. Miksi uusi vuosi on muka juhlimisen aihe. Eikö silloin pitäisi surra mennyttä vuotta? Tämä kaikki on niin käsittämätöntä. Ihmiset eivät tajua. Vanhat tutut jutut jäävät taakse ja uusi vuosi tuo vain tuskaa. Uudessa vuodessa voi ollakin iloja. Mutta ne unhoittuvat. Kuka niitä muistaa. Vain surua ja murhetta. Miksi tämä kaikki on näin. Uuden vuoden aattona pitää juhlia. Muttei uutta vuotta. Vaan muistella vanhaa. Mitä hyvää ja pahaa se teki. Ei vaan odottaa uutta joka voi olla vielä pahempi. Tai voihan se ol...