Kolmetoista kysymystä

Heyy!

Mistä tätä motia on tullut näin paljo? Tai oikeestaan on tullut motia kirjoitella kaikkea, mutta hiomiseen se moti on tainnut kadota täysin 😅

No, tässäpä tällainen postaus tällä kertaa :D 

Mun postaukset on muuten alkanut vain mennä erilaisemmiksi kuin ikinä kuvittelisin. En mä vielä vuos sitte kuvitellut kirjoittavan synkkiä lyhyitä ajatuksettomia tekstejä. Mut näitä on hauska kirjottaa ja tulee mun välil ainaki alotettua jotain iloistaki, mutta ne ei vaan aina päädy tänne blogiin asti :')

Kuva: Pinterest

Kolmetoista kysymystä

Oliko elämä tarpeeksi paha tappaakseen kuoleman?

Tavoitteliko se liikaa itseään?

Etsikö se liikaa tapoja jatkua ikuisesti?

Tappoiko se kuoleman ahneuttaan?

Väistyikö kuolema tieltä tietoisesti taisteluitta?

Jatkoiko elämä loppuun asti verisen taistelun?

Voittiko elämä kuoleman henkeään haukkoen vai suu virneessä?

Näyttikö kuolema keskareitaan lähitessään?

Ymmärsikö kuolema aiheuttavansa vain tuskaa elämälle?

Selvisikö kuolema kumminkin katsomaan elämän anelua?

Menettikö elämä järkensä ylpeyttään?

Tylsistyikö elämä ilman kuolemaa?

Nauttiko kuolema tästä kaikesta?

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos, jos kommentoit se on meille todella tärkeää. <3

Jos oma kommentointisi ei toimi klikkaa etusivulla sivupalkkia ja sieltä 'kommentoinnin vastinetta' jonne voit jättää kommenttisi myös.

Toivoisin, että kommentoit postauksiini ja jos asiasi on negatiivistä palautetta kertoisit siitä asiallisesti.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runo/teksti, jolla ei ole nimeä, koska olen liian laiska

Kuva
  Moii!  Ensinkin anteeksi. Olivialle ja teille muille, mutta erityisesti Olivialle. S mainitsi edellisen postauksen kommenteissa, että tarina oli saattanut päätyä Annin kirjoituskilpailusta Docsiin ja niin olikin käynyt.  Veikkasin itsekin, että olin ottanut sen jostain ja näin oli sitten käynyt. Kun tarkistelin, eri paikoista onko se missään, ei tullut mieleenkään katsoa Olivian blogista tai sen puoleen Annin , koska en ajatellut koskaan ottaneeni toisten blogeista tekstejä Docsiin. Anteeksi! <3 --- Mutta tänään hyvää pääsiäistä! On pääsiäisen aikaa ja kivasti pääsiäisloman puoliväli, josta syystä tämä postaus tulee nyt eikä perjantai-iltana, vaikka ei toisaalta liity pääsiäiseen... :) Kuva:  Pixabay 365 päivää, 12 kuukautta, Neljä vuodenaikaa, Yksi vuosi. Sata vesipisaraa, Kymmenen auringonsädettä, Seitsemän väriä, Yksi sateenkaari. Miljoona oksaa, Tuhat puuta, Kymmenen lajia. Yksi metsä. 194 maata, Seitsemän mannerta, Kolme valtamerta, Yksi maapallo. 20 000 sanaa, 113 sivua, 26
->

Ilmoitus & Kunnossa

Kuva
 Öh, moi :)  Mul oli mietinnässä muutama ilta sit, että miten mä saisin itteni julkasemaan aina jotain tänne, ku se on nytki jääny jo yli kuukaudeksi... Sit mä keksin. Jos mä alkaisin julkaseen postaukset aina tiettynä ajankohtana. Esim to 12.00. Se auttais mua todella paljon. Sillon mä voisin kirjottaa vaikka kolme tekstiä Bloggeriin valmiiksi, ajastaa ne ja mun ei sit tarvis kolmeen viikkoon stressata mitä julkasisin. Pääasia, et kirjottaisin välillä monta tekstiä tänne ja mä voisin keskittyä vapaa-ajan kirjoittamiseen, niistä parhaat valita ja kirjoitella ne tänne valmiiksi ootteleen. Ja sillonhan mun postauksissa vois olla jopa helpommin kuvat, ku pystyn ehtiä ne oikeestaan milloin vain :D No, nyt mä veikkaan, et varppina joku siel ruudun toisel puolel hakkaa otsaansa ja miettii et miten idiootti voi olla. Vastaus kysymykseen on: todella idiootti :) Ps. Nopeasti ajaksi valikoitui pe klo 19, sillä silloin ihmiset taitaa rauhoittua viikonlopun viettoon ja on aikaa lukea jotain :D Kuv
->

Vain yksi päivä elämästäni

Kuva
Moiii! Öh... Ei nyt riitä aivot keksimään alkutekstejä tähän :') Ööööööö joo, pikku virhe sattu 😅 Tämä oli vain tyhjä luonnos ja ajattelin, että se on jokin mun vahingossa luoma, mutta tais ollakki Ainon luoma :')  Elikkäs siis tosiaan tää on Oonan teksti eikä Ainon, vaikka kirjoittajana näkyykin Aino 🙈 Kuva:  Pixabay Vain yksi päivä elämästäni Tavallinen päivä, kaikki hyvin ja aivan normaalisti. Ensimmäistä kertaa oikeastaan päivä jolloin en ollut itkemisen tai vihan partaalla kertaakaan eli ei ollut tavallinen päivä. Mutta tavallinen päivä muilla ihmisillä. Välitunnit olin ollut ensimmäisiä kertoja niiden ihmisten kanssa kenestä oikeasti pidin ja halusin viettää aikaa heidän kanssa. Ja vieläpä ilman piikittelyjä. Eräs kaverini nimittäin oli vähän omalaatuinen... hän kiusasi minua, koska halusin olla heidän kaveri. Tällä kertaa hän onneksi jätti minut rauhaan.  Tällä kertaa olin siis ollut heidän kanssaan, toisaalta samaan aikaan yksin ja samaan aikaan kavereiden kanssa. Oli
->