Tarina-akatemia

Moiqqaa! Koulussa oli viikko sitten tehtävänä kirjoittaa kauhu-/jännityskertomus. Tää kertomus on nyt tässä, Tarina-akatemian postauksessa, koska olen ainakin jotenkin tyytyväinen tähän ja totta kai jotain halloweenin kunniaksi pitää julkaista :D Kuva: Pixabay Epäkuolleiden saari Koputa. Koputa oveen. Haluan, että koputat. Koputa ja sano, että kaikki on hyvin. Koputa ja sano, että pääsen vapaaksi. Koputa ja sano, että en joudu sinne. Sinne saarelle. Sinne vammaisten luokse. Sinne, jossa on kuolleita haamuja. Vammaiset ne, jotka sanoo niin. Vammaista touhua väittää eläviä kuolleiksi. Vammaista. Mutta en mä nyt siltikään halua sinne, vaikka en usko niihin. Mä haluan jäädä tänne siltikin. Tänne sun ja Onnin luokse. Et koputtanut, vaikka koputus kuului. Koputtaja oli toinen. Lääkäri. Lääkäri, joka sanoi sen, mitä en halunnut kuulla. Lääkäri, joka karkasi heti - kirjaimellisesti heti - kun oli sanonut, että olen sairas. Kun oli määrännyt minut saarelle. Sinne vammaisten luokse. Tai, no, vam

Heips! Minut haastettiin muutama päivä sitten jatka tarinaa -haasteeseen. Kirjoitin tämän pätkän vähän niin ja näin - epäonnistuneesti kenties. En oikein pidä tästä, mutta tapahtumat ainakin etenevät, joten kirjoitusasu - johon en siis ollut tyytyväinen - ei kai haittaa. Ja kenet haastan? Haastan Linnean Linnean tarinapajasta. Kerro kommenteissa, jos et halua tulla haastetuksi, koska et (Ainakaan muistaakseni) ole sanonut missään haluavasi tulla, itse kumminkin miellän sinut sopivaksi jatkamaan tätä haastetta :D Edit: Haastan sittenkin Kastehelmen Kissat & Kirjat -blogista, koska Linnea ei halunnut jatkaa :) Muuten tuo kuva voi olla vähän huonolaatuinen, mutta en saanut sitä paremmaksikaan mitenkään :\ Kuva: Taco ja NEKKU Katson vain eteenpäin. Mitä täällä on tapahtunut? Säikähdyksen ja järkytyksen takaa alkaa kasvaa hätäännys. Minun on nähtävä mitä tuolla on tapahtunut. Juosen portaat alas henkeä haukkoen. Ylhäältä olin nähnyt vain punaisen lammikon, mutta nyt juurella näen lopunk

Konbanwa! Ajattelin kirjoittaa lyhyen fanficin Siri Kolun PI ja IP -kirjoista (!Spoilerivaroitus!), koska rakastan sitä maailmaa, minkä Kolu on luonut <3 Aluksi ajattelin kirjoittaa itsestäni pihmisenä, mutta en sitten jaksanutkaan, koska en oikein osannut luoda mitään itseni kaltaista hahmoa ja vielä kirjoittaa siitä tarinaa :D Kirjoitinkin sitten sen sijaan siitä hetkestä, kun Mira jätti Petrin - toisella tavalla. Tässä versiossa Mira ei jätä Petriä siitä syystä kuin jätti. Ja ette muuten arvaakaan kuinka monesti jouduin lukea tän tekstin läpi ja poistaaan kirosanoja, koska Petrin ja Miran puheissa niitä esiintyi todella paljon kirjoissa, joten tähänkin tekstiin niitä oli eksynyt XD Haluan siis pitää tämän ainakin omalta osaltani kirosanattomana, koska en nyt ihan mielelläni haluaisi opettaa kiroilun jaloa taitoa nuoremmille :D   Kuva: Pixabay (Sävy vaihdettu)   Tarjoan käteni sulle, mut sä vaan lyöt sen sivuun. Täs kohtaa mä meinaan päästää märyn. Mut mä pidän suolapisarat vielä