Tarina-akatemia

Moiii! Öh... Ei nyt riitä aivot keksimään alkutekstejä tähän :') Ööööööö joo, pikku virhe sattu 😅 Tämä oli vain tyhjä luonnos ja ajattelin, että se on jokin mun vahingossa luoma, mutta tais ollakki Ainon luoma :')  Elikkäs siis tosiaan tää on Oonan teksti eikä Ainon, vaikka kirjoittajana näkyykin Aino 🙈 Kuva:  Pixabay Vain yksi päivä elämästäni Tavallinen päivä, kaikki hyvin ja aivan normaalisti. Ensimmäistä kertaa oikeastaan päivä jolloin en ollut itkemisen tai vihan partaalla kertaakaan eli ei ollut tavallinen päivä. Mutta tavallinen päivä muilla ihmisillä. Välitunnit olin ollut ensimmäisiä kertoja niiden ihmisten kanssa kenestä oikeasti pidin ja halusin viettää aikaa heidän kanssa. Ja vieläpä ilman piikittelyjä. Eräs kaverini nimittäin oli vähän omalaatuinen... hän kiusasi minua, koska halusin olla heidän kaveri. Tällä kertaa hän onneksi jätti minut rauhaan.  Tällä kertaa olin siis ollut heidän kanssaan, toisaalta samaan aikaan yksin ja samaan aikaan kavereiden kanss...

Heyy! Mistä tätä motia on tullut näin paljo? Tai oikeestaan on tullut motia kirjoitella kaikkea, mutta hiomiseen se moti on tainnut kadota täysin 😅 No, tässäpä tällainen postaus tällä kertaa :D  Mun postaukset on muuten alkanut vain mennä erilaisemmiksi kuin ikinä kuvittelisin. En mä vielä vuos sitte kuvitellut kirjoittavan synkkiä lyhyitä ajatuksettomia tekstejä. Mut näitä on hauska kirjottaa ja tulee mun välil ainaki alotettua jotain iloistaki, mutta ne ei vaan aina päädy tänne blogiin asti :') Kuva: Pinterest Kolmetoista kysymystä Oliko elämä tarpeeksi paha tappaakseen kuoleman? Tavoitteliko se liikaa itseään? Etsikö se liikaa tapoja jatkua ikuisesti? Tappoiko se kuoleman ahneuttaan? Väistyikö kuolema tieltä tietoisesti taisteluitta? Jatkoiko elämä loppuun asti verisen taistelun? Voittiko elämä kuoleman henkeään haukkoen vai suu virneessä? Näyttikö kuolema keskareitaan lähitessään? Ymmärsikö kuolema aiheuttavansa vain tuskaa elämälle? Selvisikö kuolema kumminkin katsomaan elämä...