Vain elämää - NEKUN päivä

 Hejj!

Tämän päiväinen postaus on Esterin Vain elämää -haasteeseen kirjoitettu. Tämä päivä on siis tosiaan NEKUN päivä eli idea oli luoda täksi päiväksi tarina NEKUN kirjoitustyylillä, jonkun NEKUN tarinan pohjalta tai muuten NEKUN tarinoihin ja teksteihin liittyvä teksti. 

Koska mulla ei ollut oikein yhtään aikaa - torstai-ilta ja perjantai aamu vain - tää on todella hätäisesti luotu ja lyhyt sekä väsyneenä kirjoitettu, joten voi löytyä kirjoitusvirheitä. 

Kirjoitin siis NEKUN yhden tarinanpätkän toisesta näkökulmasta ja oikeastaan täysin sen pohjalta, en osaa selittää. Tämä NEKUN tarinanpätkä, jonka pohjalta tämä on luotu, on tämän sivun ensimmäinen NEKUN kirjoittama teksti Kotikatu. 

Btw Anni, haittaako jos nimeän tämän tekstin kadun kätköissä? Kysyn, koska haluan tietää, muistuttaako se liikaa Kaupungin kätköissä -tekstiäsi nimeä.

Kuva: Pinterst

Katselen ikkunasta ulos kotikadullemme. Näen tiellä tumman hahmon. Hahmo ei ole kukaan, kuka asuisi tääkkä. Hahmo on tuntematon. Uusi ihminen tällä kadulla.

Hän ajattelee varmastikin sitä mitä kaikki muutkin ajattelevat tällä kadulla. Hän ajattelee, että tällä kadulla asuu hyvinvoivat ihmiset, iloiset ihmiset. Mutta hän ei tiedäkään mitä tällä kadulla asuvat oikeasti tuntevat. Hän saa ajatuksensa iloisesta ja hyvästä elämästä puista, jotka reunustavat katua, taloista, jotka ovat punaisia puutaloja, pihoista, joissa on keinuja ja puutarhaa. Se onkin kaunista ja hyvää, rikkaannäköistä. Mutta ei täällä asuminen sitä ole.

Jokaisessa talossa asuu perheitä. Tässäkin talossa kolme.

Perheet ovat samanlaisia kuin minä, entisiä köyhiä. Meille on haluttu antaa kodit, koska meitä säälittiin. Mutta siitä ei seurannut hyvää.

Jokainen perhe ja yksineläjä tarvitsi kodin jos yksikin sai. Taloja rakennettiin kaksitoista ja jokaiseen taloon laitettiin yksi perhe asumaan, valtion rahoilla.

Mutta meitä oli liian monta, liian monet jäivät vielä kärsimään nälkää.

Talojen rakentajat tunkeutuivat eräänä päivänä koteihimme ja rakensivat huoneisiin väliseiniä, nurkkauksia aulaan ja tupaan. Jokainen ylimääräinen tila muutettiin uudeksi huoneeksi, johon muutti sitten loput köyhyyteen jääneet ihmiset.

Taloistamme tuli ahtaita ja sokkeloisia, joissa asui yli kolmekymmentä ihmistä. Jotkut sopeutuivat tähän elämään, mutta toiset ei. Elämä muuttui huonoksi ja vaikeaksi, ei sellaiseksi minkälaista sen pitäisi olla, eikä sellaiseksi kuin ulkoapäin näkee ohikulkijan silmin. Tumman hahmon silmin.