Tarina-akatemia

No, siis olen useasti haaveillut, että luonto säilyisi ja luonnon kauneutta ei unohdettaisi. Joten päätin, että teen siitä aiheesta runon joka kertoo millainen minun mielestä luonto on.   Luonto Kauneimmat nummet, korkeimmat kuuset, hohtavan kirkkaat lammet. Virtaa, solisee. Lähde pienoinen  Kivikossa kolisee. Yön hämyssä kuu, se on kuin hopeaa, sen hehku kutsuu. Tämä runo on tehty nopeasti, mutta kuitenkin yritin noudattaa runomittaa ja sisäistää sen luonnon tärkeimmän luonteen tähän lyhyeen tekstiin.

Tämä on lyhyttarina tytöstä jonka elämä muuttuu erään miehen sekä yllättävän muuton myötä. Hämärä kertoo pimeästä Olin pieni, alle viisi vuotias. Kävelin ulkona, kun tapasin hänet hän oli synkkä, mustiin pukeutunut mies, jonka sain tuntea paremmin myöhemmin, mutta virheeni oli kertoa hänelle nimeni. Hän jäi vainoamaan minua ikuisesti. Muutto. Se tapahtui äkkiä äitini oli jo pitkään haaveillut maaseudun rauhasta ja tänään kuin tavallisena asiana hän kertoi, että muutamme kolmen päivän päästä maalle. Olisin uudessa kodissani varmasti yksinäinen, mutta en voi sille mitään, äidin päätä ei käännetä helpolla.  Olin kotini pihassa tämä olisi viimeinen päivä täällä. Tämän päivän jälkeen kaikki olisi menetetty. Kuljeskelin samalla kujalla jolla olin kulkenut monia kertoja pienempänä. Kun näin paikan, käännyin takaisin päin. Sinne en menisi. En muista mitä kamalaa paikassa oli tapahtunut, mutta jotain joka sai sydämeni pysähtymään. Olin juuri kääntymässä kun jokin tarttui minua olkapäähän. Se ol