Vain elämää - Kastehelmin päivä

Konichiwa!

Tässä tällainen pätkä tällä kertaa Kastehelmin kunniaksi, mutta ensin alkuun "ilmoitus" Aino on saanut oudon kirjoitusmotivaatiopiikin ja osa tästä piikistä on kai tullut mullekin, joten ainakin nyt joulukuun aikana postausväli saattaa olla tavallista lyhyempi. (Mikäköhän on tavallinen? Yks tai vähemmän viikossa?)

Mutta asiaan, Kastehelmi on todella taitava kirjoittaja ja hän on kirjoittanut kauniita tekstejään todella monta ja kauan. Itse läysin Kastehelmin blogin vasta keväällä, vaikka se oli jo tammikuussa julkaistu, taisin ehkä pari kertaaa käydä silloin vilkasemassa, mutta nimi Kissat & Kirjat sai mut häipymään, koska en ole niin kovin kissaihmisiä (Vaikka Harry on aivan superihana <33). No, onneksi kumminkin läysin sen keväällä (tai oikeastaan aloin tykkäämään siitä), koska olisi ollut ehkä vähän noloa, jos olisin lukenut sitä vasta pari kuukautta *hikipisaraemoji*

Mietin kauan, että mistä kirjoittaisin Helmille ja päädyin kirjoittamaan tavallaan uudistetun (tai uudistetun plus jatketun tai kumminki sama tarina, sama idea, mutta pitemmälle jatkettuna) version Lasimurskaa -pätkästä. 

Kuva: Pinterest

Lasimurskaa

Kuulen lasin tipahtavan, se murskautuu jalkoihin, murenee pieniksi osiksi, joista aina ainakin pieni osa jää lattialle. 

Lasin pienten palasten helinä toisiaan vasten kuuluu kauas ja iso helähdys, kun jokainen niistä osuu jonnekin ja murskautuu vielä pienemmiksi osiksi, jää kaikumaan pitkäksi ajaksi.

Tunnen mieleni, kuinka se on kuin lasilintu, jos se putoaa alas ainakin yksi pienen pieni murunen tipahtaa irti.

Ja eikös se olekin niin, että lasia ei voi korjata? Tai voi, mutta siihen tarvitsee todella kuuman liekin, joka sulattaaa murskan sulaksi ja liittää takaisin lintuun.

Ja tarpeeksi kuuman liekin saa vain vihasta ja rakkaudesta. Vihollisista, jotka kulkevat käsi toisen kädessä.

Mutta vihan liekki korventaa ja sulattaa lintuakin ja saa sen muuttamaan muotoaan. Se tuo rauhan, mutta vääristyneenä. Se lohduttaa, mutta samalla rikkoo linnun, joka oli tarkoitus korjata. Se korjaa vain lasin, ei lintua.

Rakkauden liekki taasen lämmittää hitaasti ja sulattaa vain murskan. Se pitää linnun koossa niin kauan kuin rakkautta on. Mutta rakkauden liekin jäljet rikkoontuu heti, kun rakkaus katoaa. Eli täysin ehjä lintu voi muuttua hetkessä kasaksi lasimurskaa, josta ei enää saa lintua.

Eli vihan liekki on parempi, koska se pitää koko ajan ehjänä, vaikkei ehjänä lintuna. Mutta ystävyyden seppähän voi takoa sen takaisin ehjäksi ja se työ ei katoa.

Mutta jokainenhan tietää, että se on väärä tie. Jos rakkaus pysyy ja pitää liekkinsä yhdessä ystävyyden sepän kanssa se muuttaa lintua. Lintu saa vahvemmat ja isommat siivet, se kasvaa ja muuttu lopulta joutseneksi, josta se muuttuu enkeliksi.

Ja parastahan tässä kuvitelmassa on se, että rakkaus katosi ja ystävyyden seppä ei ollut paikalla. Eli olen lasimurskaa, jota ei voi korjata enää. 

Olen kuin tuo lasi, joka tipahti ja särkyi. Se lakaistaan roskapänttöön tai muualle pois silmistä.