Herra Dore

Heyy!

Tän päivän postauksessa onkin kuvausteksti herra Doresta. Tämä teksti toivon mukaan on hauska ja iloinen sillä yritin etsiä sellaista tunnelmaa ainaisten negatiivisten ja surullisten tekstinpätkien sijaan. Omalla tavallaan se oli hauskaa yrittää kirjoittaa jotain aivan erilaista kuin pitkään aikaan, joten toivottavasti nautitte tästä postauksesta.

Kuva: Pixabay

Herra Dore 

Herra Dore oli hauskan näköinen mies. Hänen sekalainen tukkansa oli hänen omien sanojensa mukaan maukkaan ruisleivän värinen ja yhtä sekaisin kuin spagetti pasta-annoksessa. Hänen vaatteensa koostuivat monista yhteenparsituista ryysyistä, jotka muodostivat iloisen värikkään kokonaisuuden hänen pyöreän vatsansa ympärille. Ruskeat isot kengät olivat hänellä jalassaan melkein aina ja isojen kenkien ollessa kömpelöt jaloissa onnistui herra Dore useastikin astumaan jonkun pahaa aavistamattoman varpaille. Kuitenkin uhri onnistui usein unohtamaan herra Doren ystävällisyyden ansiosta hetki sitten kärsimänsä säryn varpaissaan.

Yleensä, kun herra Dore astui kadulle, hänen ympärilleen kerääntyi pieni lauma lapsia, jotka halusivat kuulla satuja vaikka minkälaisista seikkailuista. Ja herra Doren omatessa aikaa hän usein kertoikin lapsille kaikesta savannin seeproista avaruusolentoihin. Näitä satuja sitten lapset kuuntelivat silmät ymmyrkäisinä talsiessaan herra Doren perässä kohti kauppaa tai pankkia, minne herra Dore olikaan sillä kertaa matkalla.

Herra Doren ystävällisyys ja puheliaisuus oli tunnettua myöskin aikuisten keskuudessa ja usein tavatessaan hänet tervehtivät he sydämellisesti ja, jos kiire ei painanut, jäivät he juttelemaan usein pitkäksikin ajaksi. 

Herra Doren talo, jossa hän vietti aikaa niin yksikseen kuin kaikkien ystäviensä ja tuttaviensa kanssa oli pieni ja sekalaisella tavalla siisti. Talosta löytyi paljon tavaroita yllättävistä paikoista ja usein vieraat olivatkin vähän ymmällään taloon astuessaan. Oikeastaan tämä koski vain aikuisvieraita. Lapset olivat vain iloisia yllättävästä järjestelystä ja herra Dore antoikin heidän tutkia taloa mielin määrin heidän saapuessaan vierailulle.

Lapset saapuivat joskus itsekseen ja joskus kavereidensa tai vanhempiensa kanssa. Jos lapset vaikuttivat yksinäisiltä ja herra Dore halusi piristää heitä, hän kehitteli hauskoja pelejä ja leikkejä, joihin osallistui yleensä itsekin ellei lasten vanhemmat halunneet siemailla herra Doren kanssa kahvia tai teetä ja keskustella vaihtelevista aiheista maan ja taivaan väliltä. Herra Dore osallistui melkeinpä kaikkiin keskusteluihin, sillä hän oli nähnyt maailmaa ja osasi keskustella aiheesta kuin aiheestakin. 

Herra Doren talossa oli myöskin yksi järjestelmällinen huone, jossa hän vietti yleensä näitä kahvitteluhetkiä lasten vanhempien kanssa. Siellä oli suuri pyöreä pöytä keskellä lattiaa, seinustoja kiersi hienoja valokuvia ympäri maailmaa ja pienempi sivupöytä, jolla sijaitsi kahvin- ja vedenkeittimet ja laatikossa pöydän alla oli monta pinoa monenmoisia kuppeja.