Tarina-akatemia

Moi! Nyt saatte enemmän kuvakirjamaisen postauksen, sillä en ole kirjoittanut tähän tämän alkutekstin jälkeen yhtään sanaa, pelkkiä kuvia, joiden avulla saatte tietää hiiremme Lepän poikasista heidän syntymästään sinne asti milloin he olivat viikon ikäisiä ja eroteltuja (eli 4.5.2022-11.5.2022). :D (Vielä tietämättömille tiedoksi erottelu tarkoittaa sitä, että tyttö ja poika hiiret jaotellaan ja ainakin meillä pojat tapettiin, sillä niille ei ollut tilaa (Raakaa Oona, hyvin raakaa))   Photos by my mom  No, laitan loppuun vielä Lepästä kuvia, koska miksi en :D Onhan hän sentään näiden poikasten emo.

Moi! Tässä postauksessa on siis perheeni hiiren, Mintun, näkökulmasta teksti.  Idea nimeen on saatu VarjoisaltaNiityltä, joten kehut nimestä voi osoittaa hänelle :'D. Suurinpiirtein tällaiset tapahtumat tapahtuvat yksi ilta paitsi, että silloin Nipsu -niminen hiiri oli vielä elossa ja osa tätä tarinaa. Tässä tarinassa kylläkin Nipsua ei ole. kuva: omat kuvat Hiiriä ja manteleita Nousen varhain aamulla ja kävelen kohti juomapulloa. Nostan etukpäläni ilmaan, jotta ylläni puollon suulle ja juon. Kylmä metallinen kuula tuntuu mukavan viileältä ja vesi sammuttaa janoni. Jatkan matkaa ruokakupille ja nousen sen reunalle kurkotan kaulani alas ja näen kupissa kuivatun herneen. Nappaan sen kupista ja juoksen kolmekerroksisen mökin alle. Mökkiin eräs jättiläinen on rakentanut jalat alle, joten siellä alla pystyy olla ilman litistymisvaaraa Herne oli nopeasti syöty ja jatkan sitten matkaani kohti keinulautaa. En oikein tajunnut miten se toimi, mutta sitä oli kiva juosta edes takaisin, kun se ...