Tarina-akatemia

Moiks!  Tänään toinen tällainen säeteksti, koska miks ei :D En oikein keksi mitään sanottavaa enää, joten lue, niin saat tietää, millainen tämä on. Kuva: Rare gallery Kauneuden takana Muille se on silta yli ojan, kasvillisuuden varjostama kaunis polku.   Polun päädyssä valkoinen  raudasta taottu huvimaja.   Majan takana oleva metsä, on täynnä tonttuja, keijuja.   Vieressä oleva koristekani vartioi paikkaa ylväänä, elävänä.   Se on heille  utopia. Kaunis metsä, jollaisia näkee vain tarinoissa.  Mutta minulle, se on hauta. Rakkaimman.

Heyy! Nyt taukoni aikana olen saanut jopa jotain aikaiseksi, kun kirjoittamisesta ei ole niin kovia paineita enää :'D  Tämä on siis virallinen lopetus tauolleni, eli jatkan taas kuvioissa mukana. :) Ja vielä näistä fonteista, joita käytän tässä runossa, niistä saa tulla sanomaan esim, jos teksti on epäselvää, liian pientä yms. koska tiedän ettei moni pidä kaiken tyyppisistä kaunoteksteistä ja tämän runon tekstihän on juuri kaunoa. Kuvat: Pixabay Edit: Oona   Surun kyyneleet Mä iltaisin, Itseni itken uneen.   Silmieni sini tummuu. Tyyny edessäni kastuu.   Kun nousen, verestävät silmät katsovat peilistä ja näen ne täydessä kauheudessaan; ripset liimautuneina, valkuaiset punertuneina, rannut poskilla.   Se saa minut horjahtamaan ja muuttaa hauraammaksi.   Kaadun polvilleni kaakelilattialle.  Tunnen kivun, mutta vain todella kaukaa.   En nouse, en edes yritä.  Noustessani kohtaisin vain sen mikä satutti.   Sen minkä vuoksi ennen elin. Sen m...