Tarina-akatemia

Heyy! Nyt taukoni aikana olen saanut jopa jotain aikaiseksi, kun kirjoittamisesta ei ole niin kovia paineita enää :'D  Tämä on siis virallinen lopetus tauolleni, eli jatkan taas kuvioissa mukana. :) Ja vielä näistä fonteista, joita käytän tässä runossa, niistä saa tulla sanomaan esim, jos teksti on epäselvää, liian pientä yms. koska tiedän ettei moni pidä kaiken tyyppisistä kaunoteksteistä ja tämän runon tekstihän on juuri kaunoa. Kuvat: Pixabay Edit: Oona   Surun kyyneleet Mä iltaisin, Itseni itken uneen.   Silmieni sini tummuu. Tyyny edessäni kastuu.   Kun nousen, verestävät silmät katsovat peilistä ja näen ne täydessä kauheudessaan; ripset liimautuneina, valkuaiset punertuneina, rannut poskilla.   Se saa minut horjahtamaan ja muuttaa hauraammaksi.   Kaadun polvilleni kaakelilattialle.  Tunnen kivun, mutta vain todella kaukaa.   En nouse, en edes yritä.  Noustessani kohtaisin vain sen mikä satutti.   Sen minkä vuoksi ennen elin. Sen mitä en enää kaipaa. Itseni.

Moiksuu! Kiva kun löysit tiesi lukemaan Hiekkadyynejä-jatkotarinan toisen luvun. Kirjoitan näitä lukuja Docsiin ja yritän julkaista sitten aina mahdollisimman pian uuden luvun. Ekan luvun löydät  tästä  ja esinäytöksen  tästä . Olisi myös kiva jos kommentoisit jotain. Nyt päästän sinut lukemaan. :D Kuva: Pixabay Hiekkadyynejä - Luku 2 Herään aamulla lattialta nukkumasta. Hieron päätäni ja nousen ylös. Vieressäni makaa Ratata, joka on kääriytynyt minun puoleni mattoon. Vieressämme on VR-lasit. Helpotus valtaa minut. Onneksi ne eivät ole menneet rikki. Eilinen ilta VR-lasien kanssa taisi hieman venähtää meiltä kahdelta. Herätän varovasti kuorsaavan Ratatan. “Hei haloo, nyt on aamu!” Huudahdan, kun hän nousee. Ratatan kasvoilla käy tyrmistynyt ilme. “Olemme onnekkaita kun kukaan ei käynyt tarkistamassa huonettamme yöllä.” En voi muuta kuin nyökytellä. Kuvitella jos se olisi ollut Yjy. Hän ei olisi ikinä antanut sitä anteeksi. Nostan VR-lasit varovasti käteeni ja kysyn: “Eikö nämä olekin i

Moro! Tässä olis tämmönen erikoinen lyhyt tarina, jonka idean saat kiinni vasta kun olet sen lukenut. En saanut tehtyä tästä pidempää, mutta toivon että se ei haittaa. Onkohan nämä hyvät alkuhöpinät? Toivottavasti. Kuva: Pixabay Satanen on pikkusumma Löin kakskymppisen pöytään. Äijä katsoi mua halveksuen.  -En pelaa pikkusummista, se totesi. Kaivoin taskustani viiskymppisen ja lisäsin sen kasaan. Äijä nyökkäsi, vaikka ei näyttänyt vieläkään tyytyväiseltä. Se lätkäisi itekkin seitsemänkymppiä pöytään. Mun kamu otti korttipakan käteen ja alkoi jakaa kortteja meille. Yksi, kaksi, kolme...  -Noin nyt voitte alottaa, se ilmoitti. Ilta kaupungilla oli eskaloitunut tähän. En tiennyt kuinka se oli mahdollista. Äijä tutkaili omia korttejaan hetken verran.  -Mitä jos korotetaan? äijä kysyi toiveikkaana. Katsoin omia korttejani. Ne eivät olleet huonommaista, mutta ei myöskään parhaimmasta päästä.  -Satanenhan on pikkusumma, se tokaisi hullunkiilto silmissä. Punnitsin asiaa tarkkaan, mutta kieltäy

Hello everybody! Tosiaan tänään tulee Back to school- tarina englanniksi. Kyllä kuulit oikein. Huomenna alkaa ainakin minulla koulu, joten tämä on ajankohtainen tarina. Alempaa löydät myös tarinan suomennoksen, jos se kiinnostaa  Kuva: Pixabay Dear diary - Back to school Hello, dear diary. Today starts school. I am so excited, because I go to junior high school. It's bigger and cooler than primary school. *** I woke up early, because our school starts at nine o'clock. I ate bread with cheese and drank orange juice. This is my normal breakfast. My mum woke up 10 minutes after me. She said: "Morning! Are you excited?"  "Yes, I am", I answered and smiled to mum. She made coffee. It was smelled wonderful, but I know I don't like it.  "Is it good, really?" I asked. My mum, her name is Edna, looked at me. Edna didn't understand my question. "Coffee. Is it good?" I detailed my question. Edna walked to coffee maker and take a cup. She ope

Hello! Tänään tulisi jatkoa esinäytökselle, jonka pari viikkoa sitten lähetin. Jos et ole sitä vielä lukenut niin suosittelen tekemään sen nyt ja  tästä . Tarina on saanut jopa nimen: Hiekkadyynejä. Korjasin tämän nimen myös esinäytökseen. Olisi kiva kuulla mielipiteitänne. Jos et pysty kommentoimaan kommenttikenttään suosittelen katsomaan kommentoinnin vastinetta, sinne pääsee  tästä . Eipä tässä minulla muuta, eikun lukemaan! Kuva: Pixabay Hiekkadyynejä - Luku 1 En ole oikeiden vanhempieni luona. En asu perheeni kanssa samassa talossa. En tiedä edes missä sisarukseni ja vanhempani asuvat. Vai onko minulla edes sisaruksia. Asun täällä missä muutkin kodittomat ja hylätyt asuvat. Eli Hyryn seudun kodittomien lasten kodissa. Hyry on teknologisesti edistynyt kaupunki, mutta ehei, HSKLK (keksimme yhdessä lyhenteen “kodillemme”) ei sijaitse kaupungissa vaan muinaisella maaseudulla. Odotan innolla sitä hetkeä, että pääsen liihottamaan vapauteen täältä tunkkaudesta. Tai oikeastaan parempi oli