Aprillia

Moi! Tämän kertainen postaus on aprillipäivän kunniaksi tehty ja toivotan teille kaikille oikein hyvää ja jekkujen täytteistä aprillipäivää. Päähenkilö on toisiaan Wiljanne ja tässä hänen aprillipäivänsä. :'D 

Kuva: Pinterest


Aprillia


"Aprillia!" huuto kaikui pääni sisällä. Jokaisesta kulmasta, jokaisesta ovesta ja kaikkialta kuului sama huuto. Miksi? Miksi juuri tänä päivänä? En vain kestä sitä. Koko vuodon kamalin päivä. Pelkkiä "hauskoja" juttuja kaikkialla. Pierutyynyjä, pilaneniä ja vesiänpäreitä ovien päällä. Kaikkia ikuisia vitsejä ja valheita. Se oli tänään sallittu kaikkialla, koulussa, kotona, kaupassa, kylällä… aivan kaikkialla. En kestänyt sitä. Pilkan kohteeksi joutumista. Aina oli joku joka kehtasi tehdä liian ison pilan. Aina joku aiheutti minulle, Wiljannelle, säikähdyksen tai muuta pelkoa. Tai vain liian ison pilan jota en kestänyt. 

Olin ajatuksissani kävellyt jo luokkani ohi joten käännyin takaisin ja kävelin muutaman metrin luokkaa kohti. Luokassa olivat kaikki muut paitsi minä jo paikalla, jopa opettaja, oppilaat tekivät keskittyneesti tehtäviänsä ja opettaja katseli tietokonetta ja kirjoitti nopeaa tahtia jotain. Kello näytti jo kaksikymmentäviisi yli tunnin alun ja hätäännyin. En kai myöhästynyt? Ajatus pulpahti päähäni kuin salama. En mitenkään voisi olla myöhässä ainakaan noin paljoa. 

Juuri, kun olin avannut suuni kysyäkseni mitä pitäisi tehdä kuulin taas sen huudon mitä olin jo joutunut kestämään kymmenen vuotta niin, että se aiheutti tuskaa. 

"Aprillia Will!" huuto kuului kaikkien suusta, jopa opettajani. En kestänyt sitä. Huuto lamaannutti minut. En pystynyt enään liikuttaa yhtäkään jäsentäni. Pakotin siltikin itseä eteenpäin, mutta tuloksetta. En vain saanut jalkojani liikkumaan kohti pöytää ja muita oppilaita. Käännähdin ympäri ja juoksin luokasta pois. Ei. Tämä ei vain käy laatuun. En vain kestä tätä ainutta päivää vuodessa. Se on liian kamala. Varsinkin, kun vuosien takaiset muistot painavat mieltä.


"Wiljanne, tule tänne meillä on asiaa", äitini pyysi ja hypähtelin iloisesti odotellen uutta pilaa. Olin jo aamulla tehnyt pilan siskolleni ja äidilleni vanhalla saippualla sutimalla heidän oviensa takaa, jotta he liukastuisivat. Isälle olin viritellyt vanhan maton avulla märän istumapaikan keittiön pöydän ääreen.

Kun saavuin keittiöön näin äitini. Kasvot ikkunaan päin ja haaveileva ilme kasvoilla. Hän näytti toivovan jotain tai sitten surulliselta. En keskittynyt äitini ilmeeseen kovinkaan hyvin, sillä ajattelin sen olevan vain pilaa ja keskityin hakemaan katseellani isääni ja siskoani. 

Näin siskoni istuvan pöydän ääressä yhtä surullisen näköisenä kuin äiti, mutta isääni en nähnyt missään, vaikka annoin katseeni vaellella keittiön poikki ristiin rastiin. 

"Will, Colinin täytyi lähteä ikuisiksi ajoiksi", äitini sanoi kääntämättä katsettansa ikkunasta. Olin iloinen, vihdoinkin äitini, isäni ja siskoni keksivät jonkun pilan. Olin odottanut tätä koko aamun. 

Tekaisin kasvoilleni nopeasti surullisen ilmeen ja yritin saada kyyneleet silmiini. 

"Miksi isin piti mennä?" kysyin itkuisen kuuloisella äänellä odottaen koko ajan isän kurkistavan jostain kulman tai oven takaa ja huutavan: "Aprillia, Wiljanne!" ja kaikki olisivat ryhtyneet nauramaan. 

Kysymykseni jälkeen kuitenkin jäi liian pitkä tauko ja ilmeni venähti oikeastikin. 

"Ei kai isi lähtenyt oikeasti?" kysyin tällä kertaa oikeasti itkuisella äänellä. Äitini ja siskoni jatkoivat kuitenkin hiljaa pysymistä ja aloin nyyhkyttää. "Äiti, mitä on tapahtunut", sain soperrettua kyynelteni seasta. 

"Ai, sanoitko jotain?" äitini kysyi edelleen katse ikkunassa. En kuitenkaan enään saanut vastausta pinnistettyä itkulta, mutta äitini onneksi ymmärsi ja käänsi katseensa minua kohti. "Isä on poissa, lopullisesti. Hänet vietiin aamulla ja emme enään pääse tapaapaam häntä. Koskaan", tämän sanottuaan hän jatkoi ikkunasta katselua hiljaisuuden vallitessa.


Se oli aivan liikaa sen aprillipäivän jälkeen kaikki pilat olivat liikaa. Otin ne liian vakavasti, mutta kukaan ei tiennyt miksi. He eivät olleet kokeen mitään yhtä kamalaa. Heille olin vain yliherkkä tyttö. Tyttö, joka ei vain kestänyt aprillia. Tyttö, joka juoksi karkuun pienimmänkin jekun nähtyään. 


Post secret, älkää tehkö mitään liian raakoja piloja tai joku voi muuttua hermoraunioksi :'D Tai ylipäätänsä mitään piloja, jos pilan kohde ei pidä siitä. Mutta muistakaa kuitenkin tehdä jekkuja. Se on koko aprillipäivän tarkoitus!

Kommentit

  1. Kiva postaus! Salaisuus oli hyvin keksitty ja tuo kohta ennen, kuin se paljastuu, oli mielenkiintoa herättävä.❤️

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos, jos kommentoit se on minulle todella tärkeää. <3

Jos oma kommentointisi ei toimi klikkaa etusivulla sivupalkkia ja sieltä 'kommentoinnin vastinetta' jonne voit jättää kommenttisi myös.

Toivoisin, että kommentoit postauksiini ja jos asiasi on negatiivistä palautetta kertoisit siitä asiallisesti.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tarinaideoita

Joulukalenteri: Avaruus kautta tähtien

Who am I