Pikkuoravan talvi

 

Kuva: Pixabay

Moro! Tän tarinan oon kirjoittanut silloin kun koulusta saatiin sähköpostiosotteet eli joskus kolmosella. Nyt on justiinsa alkanut koululaisilla kesäloma ja eka mitä lähetän on talvesta ja syksystä kertova tarina. Hyvin meni! Mutta tässä postauksessa on kyse muustakin kuin tarinasta, sillä olen kirjoittanut tästä Pikkuoravan talvi-tarinasta myös uudistetun version. Yritin olla muuttamatta lausahduksia, mutta oli pakko korjata yksi ympäristöoppiin liittyvä asia. Käykää sitten vielä kattoon lukuvinkkaukset!

Vanhempi versio

Yhtenä päivänä pikkuorava huomasi puitten tiputtelevan lehtiä, orava kysyi että mikä nyt harmittaa? Puut vastasivat että kohta on tulossa talvi ja koska puille tuli kylmä niin ne eivät pysty lämmittämään lehtiä. Pikkuorava oli hämillään ja sai lauseen suustaan.Mikä on talvi?Puut alkoivat selittää että silloin oravat nukkuvat talviunta ja että ennen talvea oravat keräävät talvivaraston.Pian oli talvi joten Pikkuoravalla oli kiire täyttää talvipesä.Pikkuorava oli päättänyt että ensimmäinen talvi saisi olla paras talvi.Ensilumi alkoi leijailla jo maahan orava kömpi pehkuihin ja alkoi laulaa“Kas kuusen latvassa oksien alla on  pesä pienoinen oravalla”sen jälkeen hän nukahti

Uudistettu versio

Yhtenä päivänä Pikkuorava huomasi puiden muuttuneen värikkäiksi ja tiputtelevan lehtiä. Pieni orava kun oli ei hän kaikkea ymmärtänyt. Niinpä hän päätti kysyä: "Mikä nyt harmittaa?" Puut vastasivat lempeästi, niin kuin puut usein puhuttelivat oravaa: "Kohta on tulossa talvi ja koska meille tulee kylmä niin me emme pysty lämmittämään lehtiä." Pikkuorava oli hämillään, mutta sai kuitenkin sanat suustaan: "Mikä on talvi?" Puut alkoivat selittää kaikenlaista talvesta, sen tulosta, hyödyistä, sekä haitoista.

"Silloin on hyvin kylmä ja ennen talvea oravat keräävät talvivaraston", eräs hyvin vanha ja ystävällinen tammi kertoi.  Pian olisi kuitenkin talvi joten Pikkuoravalla oli kiire täyttää talvipesänsä, jos aikoi selvitä talven yli helposti. Hänen päivänsä täyttyivät pesän rakentamisesta, ruokavaraston keräämisestä ja kaikesta muusta hyödyllisestä. Pikkuorava ahersi kuitenkin yhdellä suurella motiivilla. Hän oli päättänyt että ensimmäinen talvi saisi olla paras talvi ikinä. Päivät lyhenivät lyhenemistään. Punaiset, keltaiset, ruskeat, oranssit, ihan kaiken väriset lehdet putoilivat kilvan maahan niin, että puut olivat täysin kaljuja, havupuita lukuun ottamatta. Ensilumi alkoi leijailla jo maahan. Pikkuorava kömpi pesäänsä lämmittelemään, kun lumi kipristeli turkilla. Pesässä hän alkoi laulaa: “Kas kuusen latvassa oksien alla, on pesä pienoinen oravalla.” Sen jälkeen hän nukahti ja nukkui pitkän yön yli.