Uuden vuoden aamu
Tämä tarina kertoo uudesta vuodesta. Millainen uuden vuoden pitäisi olla. Siis ei sen vuoden vaan uuden vuoden päivän. Tarina on minä -kertojalla jonkun ajatuksia päiväkirja muodossa. Itse asiassa tästä ei tulekaan tarina vaan päätön ja hännätön teksti.
Uuden vuoden aamu
Väriloisto. Kirkas kuin avaruuden kirkkain tähti. Kuitenkin luonnoton. Ruudin ja palaneen haju. Luonto vain kärsii. Miksi pitäisi keskittyä tähän. Ihmisten tekemiin räjähteisiin. Miksi ei voisi olla kuin sen pitäisi. Miksi uusi vuosi on muka juhlimisen aihe. Eikö silloin pitäisi surra mennyttä vuotta? Tämä kaikki on niin käsittämätöntä. Ihmiset eivät tajua. Vanhat tutut jutut jäävät taakse ja uusi vuosi tuo vain tuskaa. Uudessa vuodessa voi ollakin iloja. Mutta ne unhoittuvat. Kuka niitä muistaa. Vain surua ja murhetta. Miksi tämä kaikki on näin. Uuden vuoden aattona pitää juhlia. Muttei uutta vuotta. Vaan muistella vanhaa. Mitä hyvää ja pahaa se teki. Ei vaan odottaa uutta joka voi olla vielä pahempi. Tai voihan se olla parempi. Mutta jos ei ole. Pitäisikö siltikin juhlia, jos tietää, että se on huonompi. Uutena vuonna pitää juhlia edellistä eikä tulevaa. Tulevaisuuskin voi olla iloinen ja onnellinen, mutta aina se ei ole. Jos juhlitaan vain tulevaa, eikö silloin menneisyys unohdu?
Tämä saattoi olla surullinen pätkä, mutta on vaikea kirjoittaa iloisia tarinoita. Voisin joskus yrittää. Mitäköhän siitäkin tulisi? Varmaan todella outo tarina.
Tuli jotenkin surullinen ja haikea olo. Haluaisin sanoa tästä tekstistä paljon enemmän, mutta ehkä säästän sen Uusi vuosi-haasteen lopputuloksiin. Kiitos paljon osallistumisesta! :)
VastaaPoista