Netti, täynnä koodia

Moi! Tämä tarina tai tarinanpätkä sillä tämä voisi olla myös takakannen teksti. Kertoo siitä miten joku yrittää etsiä kaveriaan ja tajuaa myöhemmin, että… Hups! Meinasin paljastaa jo juonen. Toivottavasti viihdyt tämän tarinan parissa. Tätä tarinaa on muuten vaikea kuvailla.

Ja vielä yksi asia minulla on kaksi uutta linkinvaihtolaisten joista olen unohtanut kertoa. He ovat Tarinataidetta ja tarinatiedettä sekä Siljan sanataide. Jos haluat linkinvaihtoon kommentoi. Yritän saada itse kommentoinnin toimimaan jotta voin vastata, mutta en ehkä saa sitä. Voit, jos sinulla on Wattpad ilmoittaa minulle siellä, että haluaisit linkinvaihtoon jos haluat, että vastaan varmasti. Olen Wattpadissa @Vettenkutsu. Älä ihmettele, olen ollut ennen Minttulampi mutta vaihdoin nimeni.

No tämä on mennyt jaaritteluksi joten annan sinun vain mennä tarinaan enkä viivästystä ja pitkästytä enempää.

Netti, täynnä koodia

"Error" näytöllä vilkkui teksti,miten ihmeessä sehän oli täydellinen? Aivoni raksuttivat ylikierroksilla. En enää kestä olen koodannut tätä puolivuotta ja nyt, kun kaikki näytti valmiilta se tapahtui. Virhe. Koodikieli on vaikeaa, mutta kyllä minä osaan. Viimeisin yritykseni katkesi bugiin joka päästi viruksen sisään. Tämä ei ole reilua! Pakko kai yrittää alusta. Tällä kertaa aion onnistua! Minä rakennan maailman tarkimmat troijalaisen. Sitten koko netti on minun käytössäni. Paikka joka on täynnä ykkösiä ja nollia. Värikoodeja. Sivuja. Paljon koodeja. Kaikkea. Mutta vain yksi asia minua kiinnostaa. Kaverini. En tiedä hänestä mitään. Hän on täysin tuntematon. Löydän hänen tietonsa varmastikin.

Yrityksiä yritysten perään ja viimein onnistuin. Siihen meni kauan. Vielä viimeinen pätkä tekstiä. Käynnistä. Kone lähti surisemaan. Se etsi koodista virusta. Se tarkisti virheet. Tuttua Error tekstiä ei tullut. Onnistuin. Nyt minun on löydettävä. Hänet kartat ja kaikki ovat käytössä. Yksityiset ja salaiset tiedot. Eikä kukaan saa mistään selville, että heidän toimensa on peiliohjelmassa, joka näyttää minulle kaikki heidän tekemisensä. Tiedän vain erään paikan josta voi löytyä joku jälki. Koulumme nettisivut. Siellä on kaikista oppilaista tiedot. Olen nähnyt sivun kerran ennen kuin se sulkeutui minulta. Siellä on varmasti hänenkin tietonsa. Nyt pitäisi vain odottaa, että rehtori käyttää konetta. Siihen ei pitäisi mennä enää kauan. Nyt. Vihdoinkin kone on auki minulle. Tuolla tuon salauksen takana. Rehtori on ennalta arvattava. Hän käyttää samaa salasanaa kaikkialla. Se ei ole järkevää, mutta helpottaa suuresti minun työtäni. A, B, C… M vihdoin. Marietta, Meri, Mikko… ei ole totta sitä ei ole täällä. Olin ihan varma, että se on hänen oikea nimensä. Selvittiin sen vaivalla. Nimet olivat ehkä yksityisiä asioita. Ainakin minulle. Minun on pakko kiertää tämä jotenkin. Etsiä hänen tietonsa. Hän on vaarassa.

Vihdoin, hän ei ole kertonut nimeään opettajalle. Hän on kertonut olevansa Eddy. Hänen oikeaa nimeään ei tiedetä. Hän on päättänyt turvata itsensä täysin. Nyt aika on lopussa. Ohjelma on määrätty tuhoutumaan näillä sekunneilla. Noin, jäljitys on mahdotonta. Kerkesin kuitenkin kerätä tarpeeksi tietoa ja olen hämmentynyt se ei ole totta. Hän ei ole koulussa. Hän on elossa ainoastaan koneensa kanssa. Hän elää ainoastaan netissä. Ykkösten ja nollien ympäröimänä. Mutta kuitenkin, hän. Se oli hän itse. Se oli käsittämätöntä. Yli ymmärryksen. Hän ei ollut ennen ajatellut sitä. Mutta kuitenkin. Hänet oli saatu elämään ilman konetta. Hänet oli saatu eloon.

Mitä mieltä olit, oliko hyvä? Tämä oli oikeastaan erilainen kuin oletin. Koska pidin välissä taukoa eikä sen jälkeen minulla enään ollut sitä samaa mielialaa kuin silloin. (Mielialani on useasti inspiraation lähde XD)