Quattuor Elementis

Kuva: Pixabay
Teksti: Itse lisätty

Sain tän idean joskus kuukausi sitten, mutta kirjoittamisen aloitin ihan vasta. Toivon, että pidätte mun ensimmäisestä postauksestani, joka käsittelee elementtejä. Kirjoitus- ja yhdyssanavirheistä saa huomautella, koska itse en olen mikään maailman parhain oikeinkirjoituksessa. Ai niin, otsikko on latinaa ja tarkoittaa "Neljä elementtiä". Hyviä lukuhetkiä!😃

Kuva: Pixabay

Tuli

Äiti pyysi tyttönsä lämmittämään saunan. Tyttö käveli saunalle ja latoi puita pesään. Kun pesä oli täynnä hän repi pari kaarnan palaa puista. Tyttö asetteli kaarnat puiden väleihin, niin että pesä oli helppo sytyttää. Hän vetäisi tulitikkua pitkin askin reunaa. Kuului pieni raapaisu ja sitten roihahtaminen, kun tuli syttyi tikun nokkaan. Hitaasti, mutta varmasti tyttö liikutti palavan tulitikun pesään. Hetken näytti siltä, että puut eivät syttyisi. Kuitenkin vähitellen iloinen rätinä täytti koko saunan, kun halot paloivat isossa liekissä. Tulen leimahdukset tanssivat tytön silmillä ja lämmitti tämän kasvoja. Ne kiersivät toisensa, leimahtelivat, humisivat tavalla niin kuin tuli humisee. Tyttö kurotti hieman kättään lähemmäs. Ääni pään sisällä yritti estää, mutta tyttö ei kuunnellut. Yhä vain eteenpäin hän työnsi kättään. Lämpö tuntui jo liialta kädellä. Kun sormi koski kaunista tanssivaa liekkiä, tuli alkoi niellä tytön koko kättä, ihan kuin sitä olisi pidetty nälässä. Liekit hyppelehtivät jo ympäri saunaa. Pyörivät tytön ympärillä. Palo ei tuntunut tytölle, hän suorastaan nautti siitä. Iho oli mustaa ja häntä ei voinut enään kutsua ihmiseksi. Lopulta tuli oli niellyt koko tytön ja ne lopettivat tanssinsa. Rätinä kuului vielä hetken, mutta hiipui vähitellen. Tyttö oli tulen oma.

Kuva: Pixabay

Vesi

Merenranta oli ollut pojan kutsumus aina. Hän rakasti surffaamista ja yli kaiken meren pärskettä. Hän oli tullut tänään surffaamaan, sillä aaltojen ei pitäisi olla liian pieniä eikä liian suuria. Poika asteli lauta kainalossa veteen. Hän laski sen pinnalle ja alkoi kauhomaan kauemmas rannasta. Pienet aallot meinasivat välillä viedä pojan laudan minne sattuun. Noin kilometrin tai kahden päästä hän oli päässyt tarpeeksi kauas rannasta. Hetkeksi hän päätti istuutua laudalle ja antaa vain meren viedä. Poika laski jalkansakin veteen. Vesi tuntui rentouttavalta jalkapohjia vasten. Yhtäkkiä kuului isoa kohinaa ja poika käänsi katseensa taakseen. Suuri aalto teki tuloaan kohti häntä. Poika nousi nopeasti laudan päälle jaloilleen. Hänen ajatuksensa oli surffata aallon sisällä, niin kuin hän oli monien aikuisten nähnyt tekevän. Poika surffasi suoraan pyörivän veden sisälle. Hän haukkoi henkeä sen hetken kauneudesta. Kaikki tuntui pysähtyneen. Hän suorastaan mateli aallon läpi. Lähellä reikää josta hän pääsisi ulos koko aalto rysähti. Kuului vain suuri räiskäys, kun vesi putosi takaisin mereen ja poika jäi alle. Poika yritti nousta pintaan, mutta jokin pidätteli häntä. Hänen keuhkot täyttyivät vedestä. Poika antoi veden ja meren viedä hänet mukanaan. Hänen vartalonsa veltostui ja silmät lasittuivat. Yläpuolella, rannalla ihmiset leikkivät, eivätkä tienneet. Poika oli veden oma.

Kuva: Pixabay

Ilma

Tytön perhe asui maalla. Laidunniityt ja pellot ympäröivät heidän kotiaan. Vihreää, keltaista ja ruskeaa oli silmänkantamattomiin. Kellertävät viljat huojuivat tuuletssa. Tyttö ojensi pellolla kävellessään kätensä suoraksi ja viljat taipuivat käden kohdalla. Hänen täytyi tarkistaa satoa, isänsä käskystä. Päivälle oli luvattu pohjoistuulta, siksi tytön täytyi kiirehtiä. Tuuli hulmutti tytön vaaleita hiuksia. Hän puhalsi ne pois naamalta ja jatkoi kävelemistä. Tyttö seisoi keskellä peltoa, kun tuuli löi jo ainakin 10 metriä sekunnissa. Tyttö katsoi ympärilleen. Hän näki pienen, tornadon näköisen, pyörteen heittelevän pelloilla viljoja ympäriinsä. Se ei voinut olla täysin normaalia. Sen tyttö tiesi. Pyörre, joka oli jo kasvanut melko suureksi, lähestyi valtavaa vauhtia samaista peltoa, missä tyttö seisoi. Hän toljasi suu auki, kun pyörre tai pikemminkin tornado lähestyi ja lähestyi. Kuin jokin piuha olisi katkenut tytön päästä, sillä hän ei lähtenyt pakoon. Hän vain katsoi vierestä kun tornado imi kasveja maasta. Tyttö tiesi loppunsa tulleen, mutta ei tuntenut surua tai muuta. Tornado sieppasi tytön maasta ja pyöri ympyrää. Tyttö ei edes huutanut apua. Hän levitti tornadon sisällä kädet ja liisi ylöspäin. Tytön ei ollut mahdollista enään laskeutua. Taivaalla tuuli löi tytön läpi, suoraan sydämeen. Kun tuuli oli lävistänyt sydämen, tyttö hävisi pieneksi tomuksi, joka varisi maahan. Tornado kutistui vain pieneksi tuuleksi ja koko pelto seisoi riuhdottujen viljojen alla. Tyttö oli ilman oma.

Kuva: Pixabay

Maa

Pojan harrastus, vuorikiipeily, oli melkein tappanut hänet kerran. Hänen mielestään mikään ei voittanut hengen edestä roikkumista. Reissu kotiseutua suuremmille vuorille oli ollut kuin arpavoitto. Kun hän oli lähtenyt kiipeilemään, isä oli jäänyt alas jollekkin pikkukuppilalle. Ei poika häntä kaivannut. Isä vain estäisi "epäturvalliset" reitit. Reitti mitä poika nyt kiipesi oli merkitty mustalla värillä, joka tarkoitti hänen mielessään helppoa, kun taas isän mielestä kuolemaa. Poika oli etevä tässä hommassa ja pääsi nopeasti ekalle levähdystasanteelle. Hän katsoi tasanteelta alas nousevaa aurinkoa. Hän näki myös kuppilan, jossa isä tällä hetkellä oli. Poika sai tasattua hengityksensä ja päätti jatkaa matkaa. Hän otti tukevan otteen halkeamasta. Poika ponnisti, mutta ei päässyt yhtään ylöspäin. Hän katsoi alas jalkoihinsa. Köynnöksiä oli kiertynyt ympäriinsä hänen jalkojensa ympärille. Poika kaivoi kiipeilyrepustaan puukon ja katkoi kasvit jaloistaan. Mutta puukon laitettuaan reppuun kasvit kietoutuivat taas jalkoihin. Ne jatkoivat matkaa ja kuristivat hänen vartaloaan. Hiki valui pojan selkää pitkin, kun hän yritti katkaista sen kaiken. Kasvit valtasivat hänen kasvonsakin. Poika hengitti raskaasti. Tasanne halkesi kahtia. Köynnökset vetivät hänet halkeamaan. Poika ei vastustanut kuolemaansa vaan antoi kasvien viedä hänet pois, kauas pois. Poika oli maan oma.