Nimetön PI ja IP fanfic

Konbanwa!

Ajattelin kirjoittaa lyhyen fanficin Siri Kolun PI ja IP -kirjoista (!Spoilerivaroitus!), koska rakastan sitä maailmaa, minkä Kolu on luonut <3

Aluksi ajattelin kirjoittaa itsestäni pihmisenä, mutta en sitten jaksanutkaan, koska en oikein osannut luoda mitään itseni kaltaista hahmoa ja vielä kirjoittaa siitä tarinaa :D

Kirjoitinkin sitten sen sijaan siitä hetkestä, kun Mira jätti Petrin - toisella tavalla. Tässä versiossa Mira ei jätä Petriä siitä syystä kuin jätti.

Ja ette muuten arvaakaan kuinka monesti jouduin lukea tän tekstin läpi ja poistaaan kirosanoja, koska Petrin ja Miran puheissa niitä esiintyi todella paljon kirjoissa, joten tähänkin tekstiin niitä oli eksynyt XD Haluan siis pitää tämän ainakin omalta osaltani kirosanattomana, koska en nyt ihan mielelläni haluaisi opettaa kiroilun jaloa taitoa nuoremmille :D

 Kuva: Pixabay (Sävy vaihdettu)

 

Tarjoan käteni sulle, mut sä vaan lyöt sen sivuun. Täs kohtaa mä meinaan päästää märyn. Mut mä pidän suolapisarat vielä ainaki hetken silmissä. Ei nyt. Ei koskaan.

"Mitä ihmettä sä teit?" mä karjun. Sä sävähdät taas kerran taaksepäin, mut pysyt silti tyynenä. Oot jo seinää vasten ja kyyryssä, mut siltiki sä tunnut vain katoavan enemmän ja enemmän seinän sisään. 

"Ai miks mä löin sun kätes pois, vai?" sä vastaat edelleen uhmakkaana, vaik mä oon huutanu sulle jo kauan.

"Ei vaan miks sä teit sen?" oon jo itkun partaal, vielä enemmän, ku äsken, mut jatkan. "Miks sä teit nii? Miks sä hylkäsit mut?" mun ääni alkaa käheytyä. Se täst viel puuttuiski.

"En mä hylännyt sua, sä hylkäsit mut", sä vaan vastaat nenäkkäästi, vaik sun pitäs pelätä. Sun pitäs pelätä kaikkee, mun kuparinhohtoisia silmiä, kuparinhohtoista ruumistani, mun supervoimia, mun kaikkii kykyjä.

"Miten niin? En mä tätä voinu valita?" Ekat kyyneleet pääsee mun silmistä. Ei voi olla totta, nytkö mä sit alkaisin vuodattaa niitä. Pyyhkäsen nopee kyyneleet pois ja keskityn raivoon. Keskityn vain suhun.

"Valihit", taas järkähtämätön vastaus. Eiks susta irtoo muunlaisii. "Sä jäit peeiipeehen. Sä jäit sinne ja sit sä sairastuit. Sä sen aiheutit itselles, tiiät sen vallan mainiosti."

"En mä voinu jättää mun mutsii pilveen. Se ois kuollu siihen jos mä en ois auttanu faijaa pitään sitä maan pinnal", sen sanoessa mun ääni värähtää ja taas vesi virtaa. En mä voinu olla näin herkkä viel pihmisenäki!

"Merkitseeks sulle sun mutsis enemmän, ku mä. Niin paljo enemmän, et sä valihet sun sairauden etkä jotain valtion lääkärii sairastuun. Tai sun mutsihan oltais voitu viiä sairaalaan? Mut sä vaan jäit ite sairastuu. Apina."

Se sattu muhun. Sattu enemmän, ku sä oisit voinu arvata. Apina. Nyt sitten sä haukut mua. Ihmee ongelmanen. Mut ei se, et haukkuja oli sä, satuttanu mua ees eniten vaan, et sä kutsuit mua apinaksi, samal nimel ku Tuomas ja Mimosa kutsu Pilviä. Samal nimel jolla haukuttii Pilviä koulus. 

"Häivy!" mä saan sanottua sulle ja sä lähet. Nokka pystys, lähtöhän oli sun päätös. Mut nyt se on munki. En mä voi enää rastaa sua. Sä sanoit mua apinaks. Sä sanoit mulle sen sanan, joka satutti mun siskoa. Sä loukkasit äsken mun siskoa.

Sä viel viskaat jotai kovaa mun jälkeen. Se kimpoaa mun seläst, mut en jaksa kattoo sitä. Mul ei oo mitää ideaa mikä se on, mut en mä nyt sitä ala selvittäänkää, joten jätän sen mun taakse maahan.

Vaik mä oonki pihminen. Se ei oikeuta sua sanoo mua apinaks. Mikää ei oikeuta ketää sanoo mua apinaks. Eikä varsinkaa sanomaan Pilviä apinaks.

Sä petit mut. Teit sen tahallas. Sä aloit vihaa mua heti ku kuulit et mulla on peeii. Et mä oon pihminen. Ja sit sä etit jostain käsiis sanan apina, ehkä mun puheista. Mä kerroin sulle kaiken. Myös Pilvist. Vaikka Pilvi on kuollu. Tai nii seisoo valtion papereis. Mä kerroin siit sulle. Koska mä rakastin sua ja luotin suhun. Miks mä menin kertoo sulle sen?

Koska sä luotit muhun. Ja luottaminen kannatti. Eikö niin? Sain jätettyä sut kerralla. Eikä sun tarvi tulla kyseleen mua takas. Sähän käskit mua häipyyn. En mä. Mä tulin vaan pyytää eroo.

Mä haluun pyyhkii noi sanat mun pääst, ne on sun sanoi. Ne on sun äänel sanottuja. Sun on tarkoitus kuolla mun ajatuksist. Ikuisest.