Tarina-akatemia

  Moii!  Ensinkin anteeksi. Olivialle ja teille muille, mutta erityisesti Olivialle. S mainitsi edellisen postauksen kommenteissa, että tarina oli saattanut päätyä Annin kirjoituskilpailusta Docsiin ja niin olikin käynyt.  Veikkasin itsekin, että olin ottanut sen jostain ja näin oli sitten käynyt. Kun tarkistelin, eri paikoista onko se missään, ei tullut mieleenkään katsoa Olivian blogista tai sen puoleen Annin , koska en ajatellut koskaan ottaneeni toisten blogeista tekstejä Docsiin. Anteeksi! <3 --- Mutta tänään hyvää pääsiäistä! On pääsiäisen aikaa ja kivasti pääsiäisloman puoliväli, josta syystä tämä postaus tulee nyt eikä perjantai-iltana, vaikka ei toisaalta liity pääsiäiseen... :) Kuva:  Pixabay 365 päivää, 12 kuukautta, Neljä vuodenaikaa, Yksi vuosi. Sata vesipisaraa, Kymmenen auringonsädettä, Seitsemän väriä, Yksi sateenkaari. Miljoona oksaa, Tuhat puuta, Kymmenen lajia. Yksi metsä. 194 maata, Seitsemän mannerta, Kolme valtamerta, Yksi maapallo. 20 000 sanaa, 113 sivua, 26

Heyy! Tän päivän postauksessa onkin kuvausteksti herra Doresta. Tämä teksti toivon mukaan on hauska ja iloinen sillä yritin etsiä sellaista tunnelmaa ainaisten negatiivisten ja surullisten tekstinpätkien sijaan. Omalla tavallaan se oli hauskaa yrittää kirjoittaa jotain aivan erilaista kuin pitkään aikaan, joten toivottavasti nautitte tästä postauksesta. Kuva:  Pixabay Herra Dore  Herra Dore oli hauskan näköinen mies. Hänen sekalainen tukkansa oli hänen omien sanojensa mukaan maukkaan ruisleivän värinen ja yhtä sekaisin kuin spagetti pasta-annoksessa. Hänen vaatteensa koostuivat monista yhteenparsituista ryysyistä, jotka muodostivat iloisen värikkään kokonaisuuden hänen pyöreän vatsansa ympärille. Ruskeat isot kengät olivat hänellä jalassaan melkein aina ja isojen kenkien ollessa kömpelöt jaloissa onnistui herra Dore useastikin astumaan jonkun pahaa aavistamattoman varpaille. Kuitenkin uhri onnistui usein unohtamaan herra Doren ystävällisyyden ansiosta hetki sitten kärsimänsä säryn varp

  Heyy! Tällä kertaa tuleekin postaus perjantai-illan sijaan lauantaiaamuna. Miksi? Siihen on helppo vastaus. Mä ajattelin, et mulla ois aikaa kirjottaa hiihtolomalla kunnolla tarinoita varastoon ja ylipäätänsä mun varasto oli huvennut todella paljon, koska uusia tarinoita ei vaan päähän enää putkahdellut.  Mutta mä olin ollut vääräs ajan suhteen hiihtoloman alun kestävän leirin takia, joten tuli kirjoitettua kokonaista nolla sanaa koko loman aikana.  Sitten päätin että etsin perjantaina jonku hyvän tarinan docsista ja julkasen sen. Toisin kuitenki kävi, ku olin illan kaverilla. Ja tässä siis tämän päivän tarina, jonka ristin Torstaiksi, koska parempaa nimeä en keksinyt. Kuva:  Pixabay Torstai Torstai klo 15.02 Tunti loppu jo kaks minaa sit. Ope ei päästä kummiskaa vielä. Tietenkään. Sillä ämmällä on vielä aivoissaan yli kymmenen minaa tuntia jäljellä. No, mullapa ei oo. Nään jo linkun pihas. Totta kai se on jo siel, tuntihan loppu jo ajat sitten.  Taas myöhästyminen linkusta, tunnin m

Moiii! Öh... Ei nyt riitä aivot keksimään alkutekstejä tähän :') Ööööööö joo, pikku virhe sattu 😅 Tämä oli vain tyhjä luonnos ja ajattelin, että se on jokin mun vahingossa luoma, mutta tais ollakki Ainon luoma :')  Elikkäs siis tosiaan tää on Oonan teksti eikä Ainon, vaikka kirjoittajana näkyykin Aino 🙈 Kuva:  Pixabay Vain yksi päivä elämästäni Tavallinen päivä, kaikki hyvin ja aivan normaalisti. Ensimmäistä kertaa oikeastaan päivä jolloin en ollut itkemisen tai vihan partaalla kertaakaan eli ei ollut tavallinen päivä. Mutta tavallinen päivä muilla ihmisillä. Välitunnit olin ollut ensimmäisiä kertoja niiden ihmisten kanssa kenestä oikeasti pidin ja halusin viettää aikaa heidän kanssa. Ja vieläpä ilman piikittelyjä. Eräs kaverini nimittäin oli vähän omalaatuinen... hän kiusasi minua, koska halusin olla heidän kaveri. Tällä kertaa hän onneksi jätti minut rauhaan.  Tällä kertaa olin siis ollut heidän kanssaan, toisaalta samaan aikaan yksin ja samaan aikaan kavereiden kanssa. Oli

Heyy! Mistä tätä motia on tullut näin paljo? Tai oikeestaan on tullut motia kirjoitella kaikkea, mutta hiomiseen se moti on tainnut kadota täysin 😅 No, tässäpä tällainen postaus tällä kertaa :D  Mun postaukset on muuten alkanut vain mennä erilaisemmiksi kuin ikinä kuvittelisin. En mä vielä vuos sitte kuvitellut kirjoittavan synkkiä lyhyitä ajatuksettomia tekstejä. Mut näitä on hauska kirjottaa ja tulee mun välil ainaki alotettua jotain iloistaki, mutta ne ei vaan aina päädy tänne blogiin asti :') Kuva: Pinterest Kolmetoista kysymystä Oliko elämä tarpeeksi paha tappaakseen kuoleman? Tavoitteliko se liikaa itseään? Etsikö se liikaa tapoja jatkua ikuisesti? Tappoiko se kuoleman ahneuttaan? Väistyikö kuolema tieltä tietoisesti taisteluitta? Jatkoiko elämä loppuun asti verisen taistelun? Voittiko elämä kuoleman henkeään haukkoen vai suu virneessä? Näyttikö kuolema keskareitaan lähitessään? Ymmärsikö kuolema aiheuttavansa vain tuskaa elämälle? Selvisikö kuolema kumminkin katsomaan elämä

Heyy :) Voiskohan tähän alkuun sanoa jotain järkevää :) Lyhyesti selitettynä tämä on keskeneräinen ei koskaan valmistunut laulu/runo/jokin. Tästä saa vähän makua siitä kuinka paljon mä pyörittelen kaikkia turhia pätkiä mielessä, testailen niitä eri kohtiin, pätkin niitä ja kaikkea. Nimeän eri tavoin, lasken tavuja, lasken kuinka nopeaa eri asiat voi sanoa ja kaikkea sitä rataa 😅 Käsin kirjoitettuna sotku on vielä tätäkin kauheampaa, mutta tässä nyt tällainen Sä, jonka kirjoitin ensin vihkoon ja vasta koneella aloin sekoittelemaan eri pätkiä ja miettimään pidemmälle :D Kuva: Pixabay SÄKEISTÖ VAI INSPIRATING WORDS? Sä oot mun ajatuksissa päivin ja öin. 12 Sä täytät mun rinnan perhosilla. 10 Sä saat mut jatkamaan elämää. 9 Sua mä en halua menettää. 9     SÄKEISTÖN PÄTKÄ? Koska sä oot sä. 5 Sä oot ihana, söpö ja rakas. 10 Sut saadakseni tekisin mitä vain. 11   SÄKEISTÖN TAI KERTSIN PÄTKÄ VAI INSPIRSTING WORDS?  Mut sä ei huomaa mua.  Sä kohtelet mua kuin muita.   EPÄMUODOSTUNUT SÄKEISTÖ V

 Öh, moi :)  Mul oli mietinnässä muutama ilta sit, että miten mä saisin itteni julkasemaan aina jotain tänne, ku se on nytki jääny jo yli kuukaudeksi... Sit mä keksin. Jos mä alkaisin julkaseen postaukset aina tiettynä ajankohtana. Esim to 12.00. Se auttais mua todella paljon. Sillon mä voisin kirjottaa vaikka kolme tekstiä Bloggeriin valmiiksi, ajastaa ne ja mun ei sit tarvis kolmeen viikkoon stressata mitä julkasisin. Pääasia, et kirjottaisin välillä monta tekstiä tänne ja mä voisin keskittyä vapaa-ajan kirjoittamiseen, niistä parhaat valita ja kirjoitella ne tänne valmiiksi ootteleen. Ja sillonhan mun postauksissa vois olla jopa helpommin kuvat, ku pystyn ehtiä ne oikeestaan milloin vain :D No, nyt mä veikkaan, et varppina joku siel ruudun toisel puolel hakkaa otsaansa ja miettii et miten idiootti voi olla. Vastaus kysymykseen on: todella idiootti :) Ps. Nopeasti ajaksi valikoitui pe klo 19, sillä silloin ihmiset taitaa rauhoittua viikonlopun viettoon ja on aikaa lukea jotain :D Kuv