Tarina-akatemia

Moiqqaa! Koulussa oli viikko sitten tehtävänä kirjoittaa kauhu-/jännityskertomus. Tää kertomus on nyt tässä, Tarina-akatemian postauksessa, koska olen ainakin jotenkin tyytyväinen tähän ja totta kai jotain halloweenin kunniaksi pitää julkaista :D Kuva: Pixabay Epäkuolleiden saari Koputa. Koputa oveen. Haluan, että koputat. Koputa ja sano, että kaikki on hyvin. Koputa ja sano, että pääsen vapaaksi. Koputa ja sano, että en joudu sinne. Sinne saarelle. Sinne vammaisten luokse. Sinne, jossa on kuolleita haamuja. Vammaiset ne, jotka sanoo niin. Vammaista touhua väittää eläviä kuolleiksi. Vammaista. Mutta en mä nyt siltikään halua sinne, vaikka en usko niihin. Mä haluan jäädä tänne siltikin. Tänne sun ja Onnin luokse. Et koputtanut, vaikka koputus kuului. Koputtaja oli toinen. Lääkäri. Lääkäri, joka sanoi sen, mitä en halunnut kuulla. Lääkäri, joka karkasi heti - kirjaimellisesti heti - kun oli sanonut, että olen sairas. Kun oli määrännyt minut saarelle. Sinne vammaisten luokse. Tai, no, vam...

Heips! Minut haastettiin muutama päivä sitten jatka tarinaa -haasteeseen. Kirjoitin tämän pätkän vähän niin ja näin - epäonnistuneesti kenties. En oikein pidä tästä, mutta tapahtumat ainakin etenevät, joten kirjoitusasu - johon en siis ollut tyytyväinen - ei kai haittaa. Ja kenet haastan? Haastan Linnean Linnean tarinapajasta. Kerro kommenteissa, jos et halua tulla haastetuksi, koska et (Ainakaan muistaakseni) ole sanonut missään haluavasi tulla, itse kumminkin miellän sinut sopivaksi jatkamaan tätä haastetta :D Edit: Haastan sittenkin Kastehelmen Kissat & Kirjat -blogista, koska Linnea ei halunnut jatkaa :) Muuten tuo kuva voi olla vähän huonolaatuinen, mutta en saanut sitä paremmaksikaan mitenkään :\ Kuva: Taco ja NEKKU Katson vain eteenpäin. Mitä täällä on tapahtunut? Säikähdyksen ja järkytyksen takaa alkaa kasvaa hätäännys. Minun on nähtävä mitä tuolla on tapahtunut. Juosen portaat alas henkeä haukkoen. Ylhäältä olin nähnyt vain punaisen lammikon, mutta nyt juurella näen lopunk...

Konbanwa! Ajattelin kirjoittaa lyhyen fanficin Siri Kolun PI ja IP -kirjoista (!Spoilerivaroitus!), koska rakastan sitä maailmaa, minkä Kolu on luonut <3 Aluksi ajattelin kirjoittaa itsestäni pihmisenä, mutta en sitten jaksanutkaan, koska en oikein osannut luoda mitään itseni kaltaista hahmoa ja vielä kirjoittaa siitä tarinaa :D Kirjoitinkin sitten sen sijaan siitä hetkestä, kun Mira jätti Petrin - toisella tavalla. Tässä versiossa Mira ei jätä Petriä siitä syystä kuin jätti. Ja ette muuten arvaakaan kuinka monesti jouduin lukea tän tekstin läpi ja poistaaan kirosanoja, koska Petrin ja Miran puheissa niitä esiintyi todella paljon kirjoissa, joten tähänkin tekstiin niitä oli eksynyt XD Haluan siis pitää tämän ainakin omalta osaltani kirosanattomana, koska en nyt ihan mielelläni haluaisi opettaa kiroilun jaloa taitoa nuoremmille :D   Kuva: Pixabay (Sävy vaihdettu)   Tarjoan käteni sulle, mut sä vaan lyöt sen sivuun. Täs kohtaa mä meinaan päästää märyn. Mut mä pidän suolapisar...

     Moijkku! Ajattelin joskus kauan aikaa sitten osallistua Kastehelmen syksykilpailuun, mutta syystä tai toisesta osallistumisen kirjoittaminen on jäänyt vähän kesken... aikaa osallistua taisi olla tämän kuun loppuun, joten kaipa tämä vielä hyväksytään osallistumiseksi.  Kommentointini lakkasi joskus monta viikkoa sitten toimimasta, viimeksi kun vastailin kommentteihin käytin kirjaston konetta, joten en vastaile kommentteihinne, mutta luen niitä ja kirjoitan mielessäni vastauksia niihin :) Muuten, Perho loi Monin Sanoin -nimisen blogin, jota tosiaan pitää monta kirjoittajaa ja minä olen yksi heistä. Sinne on jo tullut muutama postaus, joiden vilkaisemista suosittelisin. Sitä blogia pitää tällähetkellä vain ihmiset - tai alienit - joilla on omakin blogi, mutta sinne saa tulla myöskin muita ylläpitämään, jos huvittaa! :D Kuva: Pexels  Iltarusko Istun puun alla ja katson maisemaa, mikä avautuu ympärilleni - oranssiin vivahtavia puita, lehtikerros maassa ja satu...

Moiks!  Tänään toinen tällainen säeteksti, koska miks ei :D En oikein keksi mitään sanottavaa enää, joten lue, niin saat tietää, millainen tämä on. Kuva: Rare gallery Kauneuden takana Muille se on silta yli ojan, kasvillisuuden varjostama kaunis polku.   Polun päädyssä valkoinen  raudasta taottu huvimaja.   Majan takana oleva metsä, on täynnä tonttuja, keijuja.   Vieressä oleva koristekani vartioi paikkaa ylväänä, elävänä.   Se on heille  utopia. Kaunis metsä, jollaisia näkee vain tarinoissa.  Mutta minulle, se on hauta. Rakkaimman.

Moikkuu! Tämän kertaisen tarinan kirjoitin oikeastaan vain siksi etten keksinyt totaalisesti mitään ja nämä sanat vain muodostuivat sormieni alla näppäimistöltä näytölle. :D Idean taisin saada Kolme varista -laulusta ja Mauri Kunnaksen Koiramäen Martta ja Ruuneperi sekä Seitsemän koiraveljestä -kirjoista, koska ne tulevat useimmin mieleeni, jos minulla ei ole mitään ajateltavaa.  Ja vielä yksi aisia, jonka voitte kylläkin lukea myöskin kommenttien alapuolelta, mutta kerron nyt vielä tässä: Kun menet etusivulle näet (puhelimella ja tabletilla) kolme viivaa vasemmassa yläkulmassa (Tietokoneella tämä samainen valikko, minne pääsee puhelimella näin, näkyy vasemmassa reunassa), sieltä paina tekstiä "kommentoinnin vastinetta", jolloin pääset eräänlaiseen chattiin. Siellä sitten voit valita nimimerkiksi minkä tahansa maan ja taivaan välilta, mutta toivoisimme ettei mitään epäkunnioittavaa tai asiatonta. Toivoisimme myös, että pidät sen nimimerkin aina kommentoidessasi, mutta tok...

Heyy! Nyt taukoni aikana olen saanut jopa jotain aikaiseksi, kun kirjoittamisesta ei ole niin kovia paineita enää :'D  Tämä on siis virallinen lopetus tauolleni, eli jatkan taas kuvioissa mukana. :) Ja vielä näistä fonteista, joita käytän tässä runossa, niistä saa tulla sanomaan esim, jos teksti on epäselvää, liian pientä yms. koska tiedän ettei moni pidä kaiken tyyppisistä kaunoteksteistä ja tämän runon tekstihän on juuri kaunoa. Kuvat: Pixabay Edit: Oona   Surun kyyneleet Mä iltaisin, Itseni itken uneen.   Silmieni sini tummuu. Tyyny edessäni kastuu.   Kun nousen, verestävät silmät katsovat peilistä ja näen ne täydessä kauheudessaan; ripset liimautuneina, valkuaiset punertuneina, rannut poskilla.   Se saa minut horjahtamaan ja muuttaa hauraammaksi.   Kaadun polvilleni kaakelilattialle.  Tunnen kivun, mutta vain todella kaukaa.   En nouse, en edes yritä.  Noustessani kohtaisin vain sen mikä satutti.   Sen minkä vuoksi ennen elin. Sen m...