Satanen on pikkusumma

Moro! Tässä olis tämmönen erikoinen lyhyt tarina, jonka idean saat kiinni vasta kun olet sen lukenut. En saanut tehtyä tästä pidempää, mutta toivon että se ei haittaa. Onkohan nämä hyvät alkuhöpinät? Toivottavasti.

Kuva: Pixabay

Satanen on pikkusumma

Löin kakskymppisen pöytään. Äijä katsoi mua halveksuen.

 -En pelaa pikkusummista, se totesi. Kaivoin taskustani viiskymppisen ja lisäsin sen kasaan. Äijä nyökkäsi, vaikka ei näyttänyt vieläkään tyytyväiseltä. Se lätkäisi itekkin seitsemänkymppiä pöytään. Mun kamu otti korttipakan käteen ja alkoi jakaa kortteja meille. Yksi, kaksi, kolme...

 -Noin nyt voitte alottaa, se ilmoitti. Ilta kaupungilla oli eskaloitunut tähän. En tiennyt kuinka se oli mahdollista. Äijä tutkaili omia korttejaan hetken verran.

 -Mitä jos korotetaan? äijä kysyi toiveikkaana. Katsoin omia korttejani. Ne eivät olleet huonommaista, mutta ei myöskään parhaimmasta päästä.

 -Satanenhan on pikkusumma, se tokaisi hullunkiilto silmissä. Punnitsin asiaa tarkkaan, mutta kieltäydyin lopulta. Mitä äiti sanoisi jos tuhlaisin kaikki rahani turhuuteen. 

 -Ootko sataprosenttia varma? testasi äijä. Sen äänessä oli uhmaa. Mut ei se mitään voi mulle tehdä.

 -Joo, oon, nyökyttelin.

 - Ihan varma? se sanoi ja veti veitsen takataskustaan. Nielaisin varovasti. Veitsi näytti vastateroitetulte ja se kiilteli pienen lyhdyn valossa. 

 -Ni-Nikke, tunnustelin, mutta tajusin pian että kamuni oli lähtenyt vaikeassa tilanteessa lipettiin. Äijä katsoi mua edelleen ja piteli veistä kädessään.

 -Alkoko jotakuta pelottaa? se ärsytti. Katsoin sitä silmäni täynnä inhoa.

 -Satanen on pikkusumma, totesin ja löin pöytään kolmekymppisen. Tunnustelin taskuni pohjaa. Se oli tyhjää täynnä. Aloimme pelata. Peli kulki tasaisesti ja näytti siltä että poistusin satasen rikkaampana. Loppupuolella otin riskin, jotta voittaisin. Pelin isoimmat kortit oli laskujeni mukaan käytetty, joten riski oli vähäinen. 

-Voitto ja rahat tänne, äijä komensi mua. Katsoin ihmetellen. Miten se oli sen tehnyt? Äijä kaappas rahat pöydältä ja lähti pöydän äärestä, satasen rikkaampana. Mut jotain tippui maahan sen hiansuusta. Menin katsomaan mitä  siellä oli. 

- Kaksi ässää, kaksi kuningatarta, kaksi kunkkua, mietiskelin. Ei sitä kuitenkaan ollut vaikea arvata tai veikata. Äijä oli huijannut mua. 

***

Mitä mieltä olit? Kerro kommenteissa!