Surun kyyneleet
Heyy! Nyt taukoni aikana olen saanut jopa jotain aikaiseksi, kun kirjoittamisesta ei ole niin kovia paineita enää :'D Tämä on siis virallinen lopetus tauolleni, eli jatkan taas kuvioissa mukana. :) Ja vielä näistä fonteista, joita käytän tässä runossa, niistä saa tulla sanomaan esim, jos teksti on epäselvää, liian pientä yms. koska tiedän ettei moni pidä kaiken tyyppisistä kaunoteksteistä ja tämän runon tekstihän on juuri kaunoa. Kuvat: Pixabay Edit: Oona Surun kyyneleet Mä iltaisin, Itseni itken uneen. Silmieni sini tummuu. Tyyny edessäni kastuu. Kun nousen, verestävät silmät katsovat peilistä ja näen ne täydessä kauheudessaan; ripset liimautuneina, valkuaiset punertuneina, rannut poskilla. Se saa minut horjahtamaan ja muuttaa hauraammaksi. Kaadun polvilleni kaakelilattialle. Tunnen kivun, mutta vain todella kaukaa. En nouse, en edes yritä. Noustessani kohtaisin vain sen mikä satutti. Sen minkä vuoksi ennen elin. Sen m...