Elämä on kuolema
Moi! Tämän postauksen nimi on saatu Niityltä, joten kiitos tästä ideasta. Tämä on tällainen synkkä pätkä jonka oikoluin vain tarkistaakseni virheet, en tarinaa, joten tämä on vain peräkkäisiä sanoja, jotka muodostavat hajanaisen kokonaisuuden. (Hyvin selitetty Oona täydet pisteet!)
kuva: Pixabay |
Nostin käteni ja näin sen. Pitkän syvän viillon. Sen oli aiheuttanut elämä. Eläväiset.
Elämä on täynnä kuolemaa. Kuoleman pahuutta. Miksi kuoleman pitää tunkeutua tännekin? Elämän ilojen joukkoon.
Kuolema on lopullinen matkan pää. Ei matka. Elämän taasen pitäisi olla matka. Mutta niin ei ole. Kuolema on täälläkin. Elämässä. Elämä on vain pahuutta. Miksi silloin pitää olla elämä ennen kuolemaa? Eivätkö ne olekin aivan sama asia? Pelkkää pahuutta. Vai onko? Onko elämä sittenkin kidutusta ja kuolema iloa?
Elämän haavat ovat vain niin isoja. Tämäkin viilto on elämää. Kuoleman täytyy olla parempi. Paljonkin.
Ei voi olla, että koko ajan on jotain pahaa. Satuttavaa. Elämä on paha ja kuolema hyvä. Ei elämä ole sitä mitä sen väitetään olevan. Vaan kuolemaa. Sitä pahuutta mitä kuoleman kerrotaan olevan.
Elämä on täynnä ruusuja. Niiden piikkejä. Ei kukkia. Elämä on kuolemaa.
Tämä pisti oikeasti ajattelemaan, oon sanaton. Niin kamala ja niin kaunis. <3
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaOkei, en taida olla ihan valmis kommentoimaan... Dramaattista, mahtipontista, KAUNISTA. Tuo mun mieleen paksut punaiset samettiverhot. Ihana<3
VastaaPoistaVoi, kiitos!<3 En ihan tajua mistä saat mielikuvaan punaiset samettiverhot, mutta hällä väliä. Kiva, jos pidit,
Poista