Tarina-akatemia

Heyy! Tän päivän postauksessa onkin kuvausteksti herra Doresta. Tämä teksti toivon mukaan on hauska ja iloinen sillä yritin etsiä sellaista tunnelmaa ainaisten negatiivisten ja surullisten tekstinpätkien sijaan. Omalla tavallaan se oli hauskaa yrittää kirjoittaa jotain aivan erilaista kuin pitkään aikaan, joten toivottavasti nautitte tästä postauksesta. Kuva:  Pixabay Herra Dore  Herra Dore oli hauskan näköinen mies. Hänen sekalainen tukkansa oli hänen omien sanojensa mukaan maukkaan ruisleivän värinen ja yhtä sekaisin kuin spagetti pasta-annoksessa. Hänen vaatteensa koostuivat monista yhteenparsituista ryysyistä, jotka muodostivat iloisen värikkään kokonaisuuden hänen pyöreän vatsansa ympärille. Ruskeat isot kengät olivat hänellä jalassaan melkein aina ja isojen kenkien ollessa kömpelöt jaloissa onnistui herra Dore useastikin astumaan jonkun pahaa aavistamattoman varpaille. Kuitenkin uhri onnistui usein unohtamaan herra Doren ystävällisyyden ansiosta hetki sitten kärsimänsä s...

  Heyy! Tällä kertaa tuleekin postaus perjantai-illan sijaan lauantaiaamuna. Miksi? Siihen on helppo vastaus. Mä ajattelin, et mulla ois aikaa kirjottaa hiihtolomalla kunnolla tarinoita varastoon ja ylipäätänsä mun varasto oli huvennut todella paljon, koska uusia tarinoita ei vaan päähän enää putkahdellut.  Mutta mä olin ollut vääräs ajan suhteen hiihtoloman alun kestävän leirin takia, joten tuli kirjoitettua kokonaista nolla sanaa koko loman aikana.  Sitten päätin että etsin perjantaina jonku hyvän tarinan docsista ja julkasen sen. Toisin kuitenki kävi, ku olin illan kaverilla. Ja tässä siis tämän päivän tarina, jonka ristin Torstaiksi, koska parempaa nimeä en keksinyt. Kuva:  Pixabay Torstai Torstai klo 15.02 Tunti loppu jo kaks minaa sit. Ope ei päästä kummiskaa vielä. Tietenkään. Sillä ämmällä on vielä aivoissaan yli kymmenen minaa tuntia jäljellä. No, mullapa ei oo. Nään jo linkun pihas. Totta kai se on jo siel, tuntihan loppu jo ajat sitten.  Taas myöhästy...

Moiii! Öh... Ei nyt riitä aivot keksimään alkutekstejä tähän :') Ööööööö joo, pikku virhe sattu 😅 Tämä oli vain tyhjä luonnos ja ajattelin, että se on jokin mun vahingossa luoma, mutta tais ollakki Ainon luoma :')  Elikkäs siis tosiaan tää on Oonan teksti eikä Ainon, vaikka kirjoittajana näkyykin Aino 🙈 Kuva:  Pixabay Vain yksi päivä elämästäni Tavallinen päivä, kaikki hyvin ja aivan normaalisti. Ensimmäistä kertaa oikeastaan päivä jolloin en ollut itkemisen tai vihan partaalla kertaakaan eli ei ollut tavallinen päivä. Mutta tavallinen päivä muilla ihmisillä. Välitunnit olin ollut ensimmäisiä kertoja niiden ihmisten kanssa kenestä oikeasti pidin ja halusin viettää aikaa heidän kanssa. Ja vieläpä ilman piikittelyjä. Eräs kaverini nimittäin oli vähän omalaatuinen... hän kiusasi minua, koska halusin olla heidän kaveri. Tällä kertaa hän onneksi jätti minut rauhaan.  Tällä kertaa olin siis ollut heidän kanssaan, toisaalta samaan aikaan yksin ja samaan aikaan kavereiden kanss...