Hiekkadyynejä - esinäytös

Moro! Siitä on aika kauan kun viimeksi postasin mitään. Yritän olla aktiivisempi, mutta kesäloma on vienyt aikalailla mukanaan, pahoittelut siitä. Tänään olisi luvassa tämmöinen mun alottama tarina jonka vedin ihan hatusta. Mulla on tähän "esinäytökseen" liittyen jo kaks lukua. Katotaan lähetänkö nekin joskus.

Kuva: Pixabay

Keskipäivän aurinko porotti ihmisten niskaan. Suuri joukko oli kerääntynyt katsomaan jotakin. Tai oikeastaan kuuntelemaan. Nainen seisoi kaikkien edessä ja vähän väliä huusi neuvoja kuten: “Potkaise!”“Lyö!” “Kovempaa!”

“Ota viereinen pariksi. Vain yksi selviää.” Naisen tiukka ääni käski ihmisiä. Mustatukkainen mies ja vaaleatukkainen nainen kumarsivat toisilleen, mutta eivät kohteliaisuudesta vaan pakosta.

“Vain yksi selviää”, mies totesi naiselle. Naisen kasvoilla karehti vieno hymy.

“Niin, niin juuri”, hän myöntyi. “Ja se olen minä!” Nainen karjahti ja tarttui miestä kädestä. Hän käänsi miehen kättä luonnottomaan asentoon, niin kauan että kuului kova napsaus. Mies valahti aavikon hiekkaan. Nainen pyyhki kuin pölyt helmoistaan ja marssi seuraavan parin luo. Joukko oli kutistunut puolella. Ensimmäisestä luvusta neljäkymmentä oli jäljellä kaksikymmentä. Kahdestakymmenestä oli pian jäljellä kymmenen. Ja kymmenestä viisi.

“Pariton luku, suorittakaamme turhan deletointi.” Johtajanainen ilmoitti. Eräs nainen, jolla oli punertavat hiukset, raahattiin pois kentältä. Hän yritti anoa apua, mutta turhaan. Viimeisenä oljenkortenaan punahiuksinen huusi: “Haastan johtajan! Minä, Aliana Hiung, haastan Cyan Olinahan johtajanpaikasta.” Raahaajien ilmeet venähtivät ja heidän otteensa Alianasta liukeni. Aliana pääsi marssimaan Cyanin nenän eteen.

“Veikö kissa kielen?” Hän kysyi ilkkuen. Cyanin epäuskoinen ilme vaihteli vihaisen kanssa. Cyan oli ollut johtaja jo pari vuotta, eikä hänen johtajuuttaan oltu vielä ikinä haastettu.

“Et voi kieltäytyä”, Aliana sanoi esittäen pahoittelevaa.

“Kuka on sanonut, että aikoisin?” Cyan sanoi neutraalisti ja kohotti hieman toista kulmakarvaansa. Ilmeisesti raahaajat olivat menneet levittämään sanaa, sillä pian väkeä alkoi kerääntyä Cyanin ja Alianan ympärille. Ihmiset kuiskivat heidän ympärillään:

“Onko Cyan tosiaan haastettu?”

“Eikö Aliana ole se ärsyttävä mulkoilija?”

“Pääsemmekö vihdoinkin eroon Cyanista?”

Tärkeän näköinen mies astui jostain päin väkijoukkoa Cyanin ja Alianan luo.

“Kuten te kaikki jo tiedätte, Aliana Hiung on haastanut Cyan Olinahan johtajanpaikan. Ottelu pelataan toisen kuolemaan asti.” Mies piti tauon puheestaan ja huokaisi syvään: “Paras voittakoon!” Hän perääntyi äkkiä takaisin ihmismassaan. Cyan ja Aliana vain katsoivat toisiaan. Aliana hyökkäsi kohti Cyanin kättä, mutta Cyanin onnistui torjua se.

“Minä tiedän liikkeesi”, Cyan totesi hampaitaan kiristellen. “Kehtasitkin haastaa paikkani.”

“Sanoit minua turhaksi”, Aliana puolusti ja veti kädet puuskaan. Se oli hänen viimeinen virheensä. Hän oli sillä hetkellä täysin ilman puolustusta. Cyan käytti tilaisuuden hyödyksi ja löi häntä kyynärpäällä otsaan ja potkaisi mahaan. Aliana horjahti maahan ja taas pöllähti kuivaa hiekkaa. Cyan kumartui Alianan kaulalle ja teki jotain mitä muut eivät nähneet, koska hiekka vieläkin pöllysi.

“Sinun kaltaisesi osaa olla välillä aika hyödyttömiä”, hän sanoi kuivasti kuolleelle Alianalle. Aliana ei ollut tavallinen. Hän oli jotain hyvin erikoista ja erilaista niin kuin moni tältä leiriltä.

...

Olisi kiva kuulla mitä mieltä olette tästä. Ihan kaikille tiedoksi tarina ei suorastaan ole täysin tätä vaan tämä tekstinpätkä liittyy erään henkilön taustoihin ; )