Sumu järven yllä

Tässä olisi teille tarina, jonka idean sain kun olin keskiyöllä uimassa. Kyllä, kun olin uimassa. Jotkut ovat miettineet postaanko Oonan ollessa lomalla ja vastaus on; kyllä postaan. Se on Oonan loma ei minun. Ja siis yritän lähettää jotain uutta viikon välein. Olkaapas hyvät!

Kuva: Pixabay

Edit: Aino

Sumu järven yllä

Valkoinen mekkosi takertuu oksiin juostessasi metsässä. Kompastut männyn juurakkoon ja kaadut mahallesi. Häämekon väri muuttuu ruskeammaksi joka askeleella, mutta et välitä siitä. Mielessäsi pyörii vain ajatus; "Miksi kaiken piti mennä vikaan juuri kun kaikki näytti olevan hyvin?". Yrität karistaa pahat ajatukset, vaikka tiedät että se on turhaa. Ajatuksien varjo seuraa sinua, etkä voi päästä siitä eroon. Yksi väärä vastaus voi muuttaa kaiken. Olet oppinut sen kantapään kautta. 

Metsän reuna on jo melkein näkyvissä. Hidastat vauhtia ja annat pahan varjon imaista viimeisetkin mehut. Nyt olet tarpeeksi kaukana. Olet tarpeeksi vapaa. Alat huutamaan. Kiljut ja huudat maailman epäreiluudesta. Mikään ei ole ollut sinulle reilua. Niin sinä ainakin uskot. 

Ilma on lämmin ja harmaa. Taivas on pilvessä ja pienet vesipisarat tippuvat taivaalta. Sää on mielestäsi kaunis, vaikka sinä et ole. Hoipertelet eteenpäin. Metsän reunalta näet lammen. Lampikin on harmaa, mutta se käy sinulle. Mikä vain käy sinulle. Rojahdat rantahiekkaan. Haluaisit kuolla, mutta tiedät ettet pysty siihen tänäkään iltana. 

Heität hunnun rantahiekkaan ja vapautat hiuksesi nutturalta. Kiharat, ruskeat hiuksesi valahtavat olille ja saavat sinut näyttämään kauniilta. Aukaiset mekon vetoketjun varovasti. Jätät sen lojumaan rantahiekkaan myös. Kävelet varovasti veteen. Aivosi eivät varoittaneet sinua näin kylmästä vedestä. Kahlaat vedessä niin kauan, että olet vedessä reisiä myöten. Kylmä hiipii jalkaasi pitkin muualle kehoon. Jäät siihen seisomaan ja hyrisemään. Tuntuu kuin keuhkosi polttavat koko kehon. 

Yrität saada jostakin rohkeutta kääntyä takaisin rantaan ja kohtaamaan ajatuksien varjon, mutta viimeisetkin toivon rippeet on revitty sinusta, pilkottu pieniksi palasiksi ja ripoteltu hiekkaan. Otat askeleen päin rantaa, mutta sukellatkin taaksepäin. Vesi pistelee ihossasi ja nouset pian pintaan. 

Maailma on edelleen yhtä harmaa ja sumuinen kuin äskenkin. Uit syvemmälle ja kohti toista rantaa, jolla on hirsimökki. Tiedät, että sen asukkaat eivät halua sinua sinne. Etkä halua joutua vaikeuksiin tai nähdyksi. 

Rannalta, josta lähdit kuuluu tuskastuneita kutsuja. Joku kutsuu sinua nimeltä ja sinä tiedät tasan tarkkaan kuka siellä on, joten et vaivaannu edes katsomaan. Rannalla ollut riisuu smokkinsa ja lähtee kauhomaan sinua kohti kiivain vedoin. 

Olet hätääntynyt, sillä pahat ajatukset ovat päässeet veteen. Ne hyökkäävät yhtäkkiä sinua kohti. Ajatukset iskevät aivoihisi ja sydämeesi. Ne tulvivat niin vauhdilla, että horjahdat niiden raskaudesta. Kaadut veteen, vaikka yrität pysyä pystyssä. 

Pinnalta kuuluu äkkinäinen karjaus, johon sekoittuu pelkoa. Suljet silmäsi. Et usko että elämä voisi loppua näin lyhyeen. Tunnet jonkun tarttuvan sinusta kiinni ja nostavan syliinsä. Olet taas veden pinnalla ja voit hengittää. Mies kantaa sinut rantaan ja laskee varovasti hiekkaan. 

Mielesi on nyt avoimempi kuin koskaan. Ilmassa väreilee lämpöä ja pilvet eivät estä aurinkoa. Kaikki tuntuu siltä kuin sumu olisi hälvennyt ja antanut auringolle tilaa loistaa. Katsot ympärillesi nähdäksesi pelastajan, mutta hän on hävinnyt. Ehkä kaikki ei mene aina pieleen, ajattelet. Olet oppinut läksysi. Poistut takaisin metsään repeytynyt mekko päällä ja hymyilet. Sinä hymyilet pitkästä aikaa.