Aurora ja Candygirl

Kuva: Itse otettu Star Stable Onlinessa

Hej!  Olen   päättänyt  kirjoittaa  tällaisen  tarinan  lempipelistäni:  Star  Stable  Onlinestä! Tarinan päähenkilö Aurora Silverlove on tosiaan oma henkilöni tässä pelissä ja Candygirl hevoseni. Edes Auroran kaverit eivät ole keksittyjä. Tarina  ei ole täysin tuosta samaisesta pelistä,  vaikka  jotkut  asiat siihen  viittaavatkin.  Teksti  on jätetty  avonaiseksi  sillä tästä saattaa tulla jatkotarina. Mukavia lukuhetkiä!

***

Aurora ja Candygirl

Aamun herätys soi korvani juuressa. Painan kädelläni sen kiinni ja nousen sängystä. Vedän vaatteet päälleni ja astun huoneen ovesta ulos. Käytävälle on sijoiteltu huoneita niin kesäleiriläisille kuin ihan vain minun kaltaisilleni. Kiipeän portaat alakertaan. Käytävissä käy kuhina, sillä hyvin monella on herätys kahdeksalta. En välitä muista, vaan jatkan matkaaani pihan poikki tallirakennukselle. Ovet on kutsuvasti auki. Sisällä tallissa haisee heinältä ja on kotoisan lämmintä. Jonkun tytön vanhemmat katsovat karsinan suulta, kun tyttö harjaa hevosta. Vanhemmat. Omat vanhempani ovat kuolleet. He eivät koskaan nähneet minua hevoseni selässä. Eivät koskaan nähneet kaunista Jorvikia. Eivät koskaan nähneet kotitalliani Moorlandissa. Haikeat ajatukset keskeyttävät silkkinen turpa, joka tökkää minua. Ruskeavalkokirjava hevonen, Candygirl, katsoo leikkisästi minua. Rapsutan sitä hellästi.

"Haluatko ulos?" kysyn hevoseltani. Tamma nyökkää ja hirnahtaa. Tuomas oli niin kiltti kun antoi minun ostaa oman hevosen. Käyn hakemassa suitset, satulan, loimen ja satulalaukun. Kävelen kantamuksieni kanssa takaisin karsinalle ja nopeasti olen saanut satuloitua Candygirlin. Otan ohjat hänen kaulaltaan käteeni ja talutan hänet ulos. Ovella on tuttu ratsukko, Lucia Goldsand ja Sunpearl. Sunpearl on kiltti, ruskea tamma, joka on hyvää pataa Candygirlin kanssa. Voisi uskoa että ne ovat melkein kuin siskoja. Lucia taas on rikkaasta perheestä, hyvin ystävällinen ja minun paras kaverini. Hänetkin voisi melkein luokitella siskoksi.

"Moi!" huudahdan iloisen pirteästi Lucialle. Lucia käännähtää katsomaan minua ja hymyilee leveästi.

"Huomenta", hän vastaa.

"Tulisitko minun ja Candygirlin kanssa maastoon?" kysyn ja jatkan: "Käytäisiin vaikka Pintan linnoituksessa kahvilla."

"Vaikka, kumpi johtaa?" Ajattelen asiaa tarkasti ja sanon lopulta: "Candygirl, jos siis käy." Lucia nyökkää. Hän ei näytä pettyneeltä tai vain sitten peittää sen. Mutta hänkin tietää että Candygirlit on luotu johtamaan. Nousemme hevosten selkään samanaikaisesti. Ohjaan Candygirlit vasemmalle ja annan pohkeita käyntiin. Tamman askel on tahmea, eikä se nostele kunnolla jalkojaan.

"Eipäs laiskotella", kuiskaan Candygirlin korvaan. Se hörähtää leikkisästi ja jatkaa mateluaan. Tiedän että se vain leikkiin. Sunpearl ja Lucia on melkein meissä kiinni, kunnes annan alla olevalle hevoselle pohkeita saadakseni sen reippaaksi. Tamma tuhahtaa, mutta ottaa silti apuni huomioon ja alkaa nostella kunnolla jalkoja. Satulassa on nyt mukavampi istua. Tie nousee loivaa mäkeä ylös. Vasemmalla näen Moorlandin takomon. Sitä pitää Konsta Maaranen. Hän on tehnyt sekä Candygirlille että Sunpearlille hevosenkengät. Konsta on tehnyt varmaan kaikille hevosille Moorlandissa hevosenkengät. Maiskautan saadakseni Candygirlin raviin. Kyyti on poukkoista ravissa joten alan keventää. Luciankin tamma nostaa ravin, vaikka Lucia ei anna pohkeita. Hiljennän Candygirliä niin että Sunpearl saa meidät kiinni.

"Hevosissa taitaa olla automaattivaihteisto", vitsailen Lucialle. Lucia naurahtaa ja myönnyttelee: "Jep." Sunpearl ja Candygirl höröhtävät. Edessämme tie kaartaa eteenpäin ja vasemmalle. Vasen tie veisi meidät Hopeametsäaukiolle, mutta meidän on tarkoitus mennä Pintan linnoitukseen. Koska Candygirl tuntee Pintan linnoituksen, Moorlandin ja Nilmerin ylängön kuin oman satulalaukkunsa, hän osaa jatkaa eteenpäin. Taputan tammaa kaulalle. Candygirl on hienoin hevonen jonka tunnen. Lucia on mitä ilmeisemmin antanut hevoselleen pohkeita, sillä he laukkaavat meidän ohi, mäkeä ylös.

"Nyt mentiin tyttö", yllytän Candygirliä. Hän heilauttaa pari kertaa päätään saaden mustan harjan liehumaan. Tamma nostaa vaivatta laukan ja lähtee ottamaan kaveriaan kiinni. Olemme pian mäen ylhäällä missä oikealla puolella on tasanko ja Jasper-ukon mökki. Tasangolla pidetään usein koko lähiseudun juhlat esimerkkinä Juhannusjuhlat. Jasper taas on kärttyisä vanha mies, joka ei kaipaa häiritsijöitä. Usein kun laukkaamme siitä ohi hän luo meihin murhaavia katseita. Siksi en jää ikinä hänelle juttelemaan. Jasper-ukko osaa olla myös ystävällinen, tietyissä tapauksissa. Vasemmalla puolella tietä on majakka, joka öisin luo valoa merelle. Ajatuksissani huomaan että Sunpearl ja Lucia ohittavat jo kiviaitaa joten paukautan hellästi pohkeita. Candygirlin askeleet ovat pitkiä ja sulavia.

"Jaksa vielä hetki", sanon ja keskityn satulassa pysymiseen. Ohitamme yhdellä viuhaisulla ratsukon ja sen jälkeen hiljennämme käyntiin. En huomannut vauhdissa että hiki virtaa norona vihreän t-paitani alla.

"Mahtavaa!" Lucia huudahtaa ja kääntää punottavat posket minuun päin. En voi muuta kuin nyökätä, sillä en saa sanoja huohotukseltani. Loppu matkan jatkamme käynnissä iloisesti jutellen. Tuntuu kuin hevosetkin osallistuvat keskusteluihin sillä välillä ne hirnahtaa ja antaa sitten meidän jatkaa. Kävelemme sillan yli rauhallisesti. Kivi kopisee kavioissa kulkiessamme sillalla. Nousemme hevosien selästä, kun pääsemme keltaisen linnoituksen sisään. Otan Candygirlin ohjat käsiini ja talutan tammaa Pintan linnoituksen talleja kohti. Lucia tekee samoin. Laitamme hevoset aitaukseen lähelle tallia.

"Hyvä että tarhassa on edes yksi puu", Lucia kehuu.

"Niin, niitä saisi kyllä olla toinenkin", sanon ja tarkennan: "Hevosiakin täällä on enemmän kuin Moorlandissa." Lucia katsoo minua ja heilauttelee päätään sivulta sivulle.

"Mitä?! Kyllä Jaakko saisi siihen jotenkin rahoituksen", sanon ja laitan käteni puuskaan. Lucia naurahtaa ja katsoo minua pää vinossa.

"Okei, okei", myönnyttelen ja riisun Candygirliltä varusteet. Viemme hevosten tarvikkeet talliin ja kierrämme linnoituksen ympäri. Kahvila on lähellä discosalia. Disco on päällä viikonloppuisin, mutta käyn siellä vain tosi harvoin. Istumme kahvilan pöytään. Toisella reunalla kahvilanterassia on kaksi tyttöä. Lucia tunnistaa heidät sillä hän kutsuu heitä: "Melinda ja Stafanie!" Melinda kääntää päänsä meihin päin ja nykäisee vaaleatukkaista tyttöä hiasta.

"Moi, Melinda! Moi, Stafanie!" tervehdimme kahta tyttöä. Kumpikin heistä ratsastaa Moorlandin talleilla ja ovat meidän kavereita. Stefanie hymyilee ystävällisesti. Hänellä on usein kaikkea hienoa. Tänään hänellä on päällään punainen korkeakauluksinen takki ja matala silinterihattu.

"Upea asuyhdistelmä", kehun hänen asuaan, mutta lisään: "Eikö se ole aika kuuma?" Stefanie kohauttaa olkiaan. Tilaamme pöytään teetä ja sämpylöitä. Niitä mussuttaessa ehdimme keskustella hevosista, jorvikista ja Pintan linnoituksen tulevista mestaruuskisoista.

"Candygirl on varma voittaja", naurahdan. Candygirl on hyvin tottelevainen käsissäni ja lisäksi kaikkien harjoitusteni jälkeen hyvin varma ratsastettava. 

"Olen kyllä ihan varma että Angel kirii johtoon", Melinda vastustaa. Melindan kaunis valkoinen tamma on kyllä nopea ja hyvä, mutta pärjäisi mielestäni paremmin kouluradoilla.

"Entä jos voittaja onkin Sunpearl", Lucia huomauttaa sämpylää suussaan. 

"Onhan Caramelstormillakin mahdollisuus", Stefanie pistää väliin. Avaan suuni ja kysyn: "Lähdetäänkö takaisin Moorlandiin?" Melinda ja Stefanie nyökkäävät ja nousevat pöydästä. Lucia tunkee sämpylän loput suuhunsa. Katson häntä hieman ilkikurisesti. Lucia irvistää ja lähtee Melindan ja Stefanien johdolla talleille. Kävelen heidän peräänsä. Puolessa tunnissa talli on muuttunut paljon touhukkaammaksi. Joka puolella näkyy tyttöjä ja poikia lapioimassa lantaa, varustamassa, harjaamassa tai ruokkimassa hevosia. Otamme omat varusteemme. Jaakko on tehnyt vierasvarustehuoneen kaikille vierailijoille. Oli vain aika työ saada hänet uskomaan ettei kukaan halua maksaa sen käytöstä. Jaakko Pilvimylly vaan on rahan perään. Aitauksessa on kolme huolestuneen näköistä hevosta. Läikikäs Caramelstorm, valkoinen Angel ja ruskea Sunpearl.

"Missä Candygirl on?" Melinda kysyy ja siristää silmiään nähdäkseen paremmin.

"Ei mitään hajua", vastaan shokkitilassa. 

"Eikö ne kaikki ole aina yhdessä, vähä niin kuin mekin?" kysyy Stefanie hämmästellen. Astelen tarhaan ja tutkailen sitä. Sunpearlin harjasta tipahtaa paperin palanen. Nappaan sen nopeasti käteeni ja käärin auki. Luettuani lapun loppuun huomaan haukkovani henkeä. Niskani taakse hiipinyt Lucia toistaa ääneen selkäpiitäni karmivan ajatuksen: "Hevosvarkaita."

***

Pelaako kukaan siellä ruudun takana tätä peliä? Kerro komenteissa!