Joulukalenteri: Avaruus kautta tähtien

Tämä on joulukalenterini teille! Sori, kun aloitin liian myöhään, mutten tajunnut, että voisin kirjoittaa tätä tännekin. Kirjoitan tätä siis Whatsapissa yhteen ryhmään jossa kirjoitamme tarinoita ja siellä on sellainen juttu, että kaikki julkaisevat omaa joulukalenteria.

AVARUUS KAUTTA TÄHTIEN

Avaruus, tuo rajaton paikka joka laajenee kokoajan. Siellä kaukaista tähteä kiertävällä planeetalla on joulu. Tämä joulu on erilainen kuin koskaan ennen.

Luku 1

Kylä keskellä ei-mitään

Tässä pienessä kylässä asuu kansa. Kylä on niin syrjitty ettei kukaan muista kansaa. Tämä kansa kutsuu itseään Aloreiksi. Nämä niin sanotut Alorat ovat tavallisia ihmisiä, mutta heidän ihonsa on kalvakka ja vaatteissa vain vihreää, valkoista, punaista sekä harmaata, heidän vaatteistaan voi löytää myös kullankeltaisia ja hopeisia vyönsolkia ja muita koristuksia.

Alorien tärkein päivä on joulukuun puolivälissä sijaitseva 17. päivä. Tällöin voi nähdä kauniin tähdenlennon ja tähtisateen joka levittäytyy ympäri kylää. Tässä tarunhohtoisessa sateessa kylä alkaa hohtaa monia värejä ja kylän legenda toteutuu.

Legendaan liittyy myös joulu joka ei toteudu ennen jotain, mutta tämä osa legendasta on unohdettu jo kauan sitten. 

Legenda herää… Joulu on tuomittu…

Luku 2

Lumeen vajonnut maa

Shira, tuo pieni tyttö, kuljeskeli katuja pitkin ja lauleli suloisesti. Tuon pienen tytön lauluun yhtyi mukaan kulkuset ja tämä pieni laulu kuului ympäri kylää. Shiran laulu oli myös kaunista ja jokseenkin lumoavaa.  

Näillä kaduilla kuljeskellessa Shira ei nähnyt ketään, Shira oli näet ainut joka käveli näitä kujia. Kujat olivat vanhoja ja osa myöskin vaarallisia. Näiden kujien ainut tarkoitus oli unohdettu jo kauan sitten, mutta edelleenkin pelättiin jotain joka voisi olla kujilla ja lapsia varoiteltiin kujille menosta.

Shira kuitenkin oli päättänyt lähteä tutkimaan näitä kujia ja löytänyt monia kauniita taloja ja hienoja vähän sammaloituneita ja muutenkin vanhannäköisiä taloja. Shira ihmetteli miksi kukaan ei enään käynyt täällä eikä kunnostanut näitä hienoja taloja. Mutta toisaalta Shira nautti omasta rauhasta kuljeskellessaan täällä.

Shira oli opetellut paikkojen sijainteja ja osasi suunnistaa kylän unohdetussa osassa, mutta kuitenkin aina löytyi joku kuja tai kolo tai talo jota Shira ei ollut vielä tutkinut tai huomannut.

Luku 3

Kylän legenda

Shira luki vanhaa kirjaa hänen mummonsa ullakolla. Ullakolla oli paljon erilaisia vanhoja tavaroita, kirjoja, Amerikanarkkuja, kuvia… vähän kaikenlaista vanhaa tavaraa.

Tällä hetkellä Shira luki vanhaa kirjaa tarusta ja legendoista. Hänen huomionsa kiinnitti yksi luku todella paljon. Se luku oli: Alora kuninkaan ja Aaveen legenda.

Shiraa kiinnosti tämä luku erityisen paljon.

Kauan sitten oli pieni kylä. kylään oltiin rakentamassa uusia taloja, kun kylän yli lensi tähdenlento. Tähden lennossa oli yllättävintä se, että se valaisi vielä seuraavanakin päivänä, kuin se olisi leijunut ilmassa. Rakennustyöt jouduttiin kesk…

Shiran pettymykseksi sivun muste oli levinnyt, mutta onneksi teksti jatkui parin rivin päästä.

Tämä tähdenlento ja 'tähtisumu' toistuivat joka tähdenkierto samaan aikaan 17.12.

Shirasta oli jännittävä kuulla uusia legendoja ja oman kotikylän legenda oli hänestä mukavaa luettavaa vaikka hän ei pystynyt lukea koko lukua.

Luku 4

Usko ennen

Shira oli kavereidensa Nikitan ja Fredrikan kanssa koulun aulassa odottamassa seuraavan tunnin alkua. Eikä aikaakaan, kun kellot soivat ja tunnit alkoivat. Shiran luokan tunti oli uskontoa ja Shira ei ollut kovin innoissaan sillä heidän uskonnonopettajansa puhui yleensä vain tylsistä asioista ja näin ollen tunnit olivat todella tylsiä. Tänäänkin tunti alkoi tylsästi, mutta muuttui jännittävämmäksi loppua kohti, kun katsoimme vanhan DVDn kotikylämme uskonnoista. Siinä ei ollut mitään ihmettä, että katsoimme jotain sillä opettajamme mukaan oppi tarttuu paremmin päähän katsomalla kuin lukemalla tai kuuntelemalla. 

DVDssä oli suurinpiirtein sama legenda jonka olin lukenut eilen. Se kiinnosti Shiraa siksi, että olisiko siinä se kohta mikä puuttui kirjasta.

Katsottuaan jonkun ajan DVDtä näytölle tuli ilmoitus: "levy on vaurioitunut"

'Voi Aave sentään!' Shira ajatteli harmistuneena. 

Lopputunnin ajan arvailtiin DVDn loppua, mutta ideat eivät olleet yhtään uskottavia. Shira päätti selvittää miksi sitä kohtaa ei löytynyt ja mitä siinä oli.

Luku 5

Päivä sairaana

"Atsih!" aivastus pääsi suustani. 'Voi ei! Nyt en pääse kouluun en myöskään voi mennä mummolle.'

"Shira, eikö sinulla ala jo koulu?"

"Minulla on yskä, en voi mennä kouluun!"

"No voi harmi, muista sitten kysyä tehtävät Fredrikalta tai Nikitalta."

"Juu, juu äiti kyllä minä tiedän."

"No hei sitten lähden nyt töihin," äiti sanoi ja ovi kolahti kiinni.

'Mitäkähän sitä voisi tehdä tänään,' Shira mietti. 'Voisin vaikka lukea kirjaa.'

Illalla.

"Hei Nikita! Mitä teitte koulussa?"

"Moi Shira, olitko sairaana. Me tehtiin matematiikasta sivut 136-138 ja sitten englannissa käytiin aikamuotojen nimiä englanniksi ja öö… mitä meillä edes oli, niin joo sitte meillä oli äidinkielen koe ja liikunnassa hiihdettiin."

"Kiitos Nikita! Onneksi en ollut koulussa olin aivan unohtanut sen kokeen. Moi!"

"Moi!"

Kun Shira oli tehnyt tehtävät hän päätti lukea äidinkielen kokeeseen. Shira ei jaksanut keskittyä kauaa oikein mihinkään asiaan joten hän kyllästyi nopeasti harjoitteluun ja alkoi selata kirjaansa. Eräässä kappaleessa oli teksti Aloran legendasta, mutta se loppui juuri ennen sitä kohtaa josta eteenpäin Shira ei tiennyt mitä siinä luki. "Tämän saatoin jo arvata," Shira mutisi pettyneenä.

Luku 6

Hopeanhohtoisia tähtiä

Shira istui yöllä ulkona ja katseli tähtiä. Miten paljon niitä oli ja miten kirkkaasti ne loistavat. Shira olisi voinut katsoa tätä näkyä vaikka kuinka kauan, mutta ulkona portailla tuli kylmä kun Shiralla ei ollut takkia päällä eikä muutenkaan mitään kunnon ulkovaatteita. 

Shira muisteli legendaa, kuinka tämän taivaan poikki lentäisi tähdenlento joka valaisisi kaiken ja peittäisi maan tähtien hohteeseen. Shira mietti miten saatoit erottaa juuri sen oikean tähden sillä tähtien määrä oli rajaton. Tähtiä oli niin paljon, mutta Shira tiesi tunnistavansa tähden vaikka hän ei ollut ikinä kerennyt nähdä tähteä, vain sen sateen hän oli huomannut seuraavana aamuna herättyään.

Yhtäkkiä Shiraa alkoi pelottaa kuin jokin kylmä ja pahantahtoinen olisi liikkunut maan yllä ja ottavansa valtaan kaikki ne jotka uskalsivat tulla liian lähelle. Äkkiä Shira muisti Aaveen tämä Aave oli varmasti heräämässä ja levitti pahaa voimaa maan ylle. 

Mentyään sisälle Shira tunsi kehonsa lämpenevän ja pahantunteen häipyvän. 'Kaipa se oli vain kylmän tekoisia,' Shira ajatteli samalla kun hän lämmitteli itseään. Mutta syvällä sisimmässään hän tiesi, ettei se mitä hän ajatteli ollut totta.

Luku 7

Kauhujen rauniot

Hyytävän kylmä ilma kylmäsi mökkiä. Mökissä oli niin kylmä, että hengitys huurisi vaikka takassa paloi valkea. Kylmyys salpasi melkein hengityksen, mutta ei siltikään.

Käsiäni kylmäsi en ollut muistanut ottaa hanskoja, olisi pitänyt. Ojentelin käsiäni kohti takkaa. Tuli ei kuitenkaan lämmittänyt paljoa. Täällä sisällä oleva kylmyys joka kehkeytyi meistä. 'Me olemme voittajat, kaikista parhaat!'

"Olemme täällä, jotta saamme tietoomme kaiken," johtajamme kähisi varjoista, emme olleet koskaan nähneet häntä, mutta hän vie meidät huipulle, hän on oikeassa ja maailma väärässä. "Toteutamme suunnitelmamme kaikista taianomaisimpana hetkenä. Käh käh kjääh!"

"Taianomaisimpana hetkenä, mikä se on?" eräs meistä kysyi.

"Etkö sinä tiedä?!" johtajamme karjaisi, "se on tietenkin hetki jolloin hävisin, hetki jolloin taika on vahvimmillaan, hetki jolloin taikaa on liikaa!"

"Anteeksi, en tiennyt…" kollegani vastasi hiljaa.

"Vielä pyytelet anteeksi! Saisit hävetä!"

Luku 8

Vanhan kirjan muisto

Shira istui mummolassa juomassa kaakaota ja syömässä suklaakeksejä. Shiran mummi hääräili keittiössä ja hyräili samalla jotain laulua. Tuvassa tuoksui pulla ja tuoreet leivät. Mummini rakasti leipomista joten hänen luonaan oli aina jotain leipomuksia.

"Menen ullakolle," Shira huikkasi ja juoksi portaat ylös.

"Tule sitten kohta hakemaan mehua ja pullaa!" mummo huusi perääni. Selasin vanhaa valokuva-albumia albumissa oli kuvia ajalta, kun mummoni oli ollut pieni. Kuvissa oli koululuokkia, perhekuvia ja muutamia syntymäpäiväkuvia. Välillä oli joku lehti-ilmoitus jostain erikoisesta asiasta. Selasin kirjaa ja yhtäkkiä kiinnitin huomioni lehtileikkeeseen jonka otsikkona oli "Useita tulipaloja" Shira alkoi lukea tekstiä, harmi vain teksti oli niin vanhaa varmaan vanhempaa kuin mummo ja Shiran oli vaikea saada jo vähän hapertuneesta tekstistä selvää. "Monta tulipaloa syttyi viime päivänä sisällä Lomen alue…" Shiraa ihmetytti mikä . "…Koko alue joutua evakkoon. Talot jäi tyhjäksi." Loppu teksti oli jo liian rypistynyttä nii ettei Shira saanut enää huonolla vanhanajanlukutaidolla selvää tekstistä.

Luku 9

Unen kynttilä

"Juoksin paikoon. Juoksin kauan mutta seuraajana ei luovuttanut. Jouduin umpikujaan. Paniikki alkoi kasvaa, 'täältä en pääsisi pois'. Yhtäkkiä taivaalla lensi tähdenlento jonka siivestä sain kiinni. Kuvittelin olevani turvassa, mutta seuraajani ovat nousseet toiselle sakaralle. 'Tämä on loppuni.' Lensin alas kauas maahan mätkähdin kovalla voimalla. Pelkäsin kuolleeni…"

Shira heräsi henkeä haukkoen. Hän kuolisi. Shira oli koko elämänsä ajan tiennyt, että unet ovat tavalla tai toisella kiinni totuudessa. Tämä uni ei voinut merkitä muuta kuin kuolemaa. 

Shira nousi ylös ja sytytti kynttilän, kynttilän alle hän laittoi lautasen jonka oli saanut syntyessään. Jokainen Alora lapsi saa syntyessään pronssilautasen, jonka päällä kuulu polttaa kynttilä aina herättyään painajaiseen. Kun kynttilän poltti, unen kauhut totuudessa vähentyi. 

Shira ei enään saanut unta hän valvoi ja katsoi kynttilää toivoen, että hän saisi vastauksen miksi Alora kuningas lähetti hänelle tämän unen. Hänhän oli vain kolmetoista vuotta ihmisiässä, mutta Alorien elämä kulkee eriä aikaa joten hän oli vain neljä ja puoli vuotias. Ei tämä ollut hänen aikansa kuolla!

Luku 10

Hiipivä kauhu

Aikuiset pelkäävät jotain. He varoittelevat lapsia eivätkä päästäisi meitä menemään minnekään ilman heitä. 

Äidillä oli eilen kokous jossain. Hän palasi sieltä huolestuneena. Kysyin häneltä mitä oli tapahtunut mutta äitini ei vastannut sanoi vaan, että joku tehdas oli syöksetty alas. Ihan niinkuin uskoisin häntä. Kyllä siitä olisi lukenut lehdissä. Lehdistä puheen ollen ne ovat alkaneet lyhentyä. Niinkuin ihmisillä ei olisi oikeutta kertoa oman kylän asioista.

Kysyin illalla äidiltä voisinko päästä Nikitalle kylään hän ei antanut vedoten siihen, että ulkona kylmenisi ja pimenisi nopeasti. Joopa joo tietenkin siellä pimenee minulla on heij-koru ja lamppu. Ja kylmyys ihan niinkuin minun takkini olisi joku ohut joka ei kestä tuulta ja kylmää.

Heräsin aamulla, söin aamupalan ja otin laukun selkään. Olin jo lähdössä kouluun, kun äitini tuli aamutakki päällä eteiseen. 

"Koulu on suljettu," hän sanoi pelokkaan kuuloisena kuin kouluun meno olisi sama asia kuin pyövelin pakeille meneminen.

Aikuiset ovat sekaisin tai jotain oikeasti vaarallista on tapahtunut tai tapahtumassa.

Luku 11

Hiljainen maa

Shira oli nyt viettänyt jo kolme päivää kotona tehden ne läksyt joita opettaja laittoi tekemään joka aamu. Shiralla alkoi jo mennä hermot kokoajan neljän seinän sisällä pysymiseen. Shira oli pyytänyt päästä edes pihalle hetkeksi ja niinä harvoina kertoina, kun äiti oli antanut luvan hän sai olla korkeintaan puoli tuntia.

Shira lähti eräänä aamuna aikaisin, kello kuuden ja seitsemän välissä, ulos ja mummonsa luokse. Hän tiesi, että mummo oli aamuvirkku ja oli varmasti hereillä sillä hetkellä, kun Shira saapuisi mummolaan.

Kaupungin kadut olivat tyhjiä niillä ei liikkunut kukaan. Kirjaimellisesti kukaan. Jos lintu istahti tielle tai katon päälle, se lehahti heti lentoon.

Kun Shira saapui mummolaan, ovet olivat lukossa ja ikkunoiden edessä verhot. Sisältä kuului kyllä ääniä ja välillä joku verho liikahti ilmavirrassa, mutta muuten, talo näytti asumattomalta.

Shira koputti ovelle. Verho liikahti oven vieressä ja ovi aukeni. Kun Shira oli sisällä, häntä odotti hirveä määrä kysymyksiä: "Miksi sinä olet ulkona tähän aikaan?" "Mitä äitisikin sanoo" "Etkö sinä tajua, että ulkona on vaarallista?"

Shira odotti, että kysymykset loppuisivat ja kertoi sitten miksi oli ulkona. 

Shiran mummo näytti kauhistuneelta hän pelkäsi jotain, jotain minkä hän tiesi.

Luku 12

Uhka yllä maan

Maa vajoaa. Kaikki kuolevat. Minä hallitsen. Revin ja raatelen. Muutan maailmasta sopivan paikan kaltaisilleni ja alamaisilleni, jotka palvovat minua…

Kirjan kansi lennähtää kiinni ja kynä laskeutuu pöydälle. 'Tämä tulee kostoksi maalle. Tämän listan maailmalle. Kaiken sen minkä olen menettänyt.'

'Johtaja' niin typerä nimi, että yököttää eikö valtias tai hallitsija olisi parempi. No ei nämä typerykset vielä tiedä kuka minä olen. Vielä viisi päivää ja kaikki on hyvin. Voin paljastaa itseni. 

Kynä nousee taas. Vastustajani on kuollut. Herätän käskyttäjäni henkiin. Jos vastustajani kuitenkin onnistuu selviämään, käskyttäjä voittaa hänet. Kuin tulitikun tuulessa…

Tämä on unelmani tämä ei mene hukkaan. Tämä on se mitä varten kasvoin. Mitä varten kuolin. Se mihin minut uudelleen herätettiin. Se mistä minun pitäisi saada taas ikuinen ruumiillistuma.

Luku 13

Kauhun tunne

Shira huomasi kauhun ja kylmän. Se oli kuin käsi joka vetää häntä mukaansa. Shira yritti vastustella sitä. Se oli vaikeaa. Kylmä hiipi kaikkialle. Se ylsi jokaiseen koloon ja nurkkaan. Shirasta alkoi tuntua turvattomalta ja hän pelkäsi kaikkea. Jopa äitiään ja pikkuveljeään.

Kaikki tämä pelko ei voinut olla mitään sattumaa. Oli niin vähän aikaa juhlaan. Juhlana kaikki näkivät tai kokivat taian. Alorille oli todella tärkeää, että juhla tulisi sillä se oli kaikkein tärkein kohta tähdenkierrossa.

Vaikka tähdenkierto sisälsi 364 muuta päivää tätä päivää oli vaikea unohtaa. Kaikki tiesivät juhlan lähestyvän. He kokivat sen tulon, jos eivät nähneet sitä. 

Mutta kuitenkin tänä tähdenkiertona ei ollut iloista odotusta vaan ennemminkin pelokasta kauhua tulevista päivistä. Tämän tähdenkierron juhla ei tule olemaan yhtään iloisempi kuin edelliset. 

Luku 14

Tuho alkaa

"Meidän pitää valmistautua," hän kähisi. "Sinä," hän osoitti minua, "kunnostat Avaruuden lähetin. Ja sinä varmista, ettei minkään mene vikaan," 

Avaruuden lähetti, laite jota lähdin korjaamaan, oli vaarallinen kanuuna, jonka laukaisemalla sai repäistyä taivaan. Välillä minusta tuntui, että hän oli väärässä ja sekaisin, että hän oli ainoastaan tavallinen ihminen jolla oli aivovamma. Mutta kuitenkin, hänen ajatuksensa olivat viisaita. Maailman uudelleen rakentaminen oli järkevää, mutta miksi sitä varten pitäisi repäistä taivas. Epäilin kuitenkin koko ajan, että tällä kaikella oli tarkoitus ja se oli hyvä. Luotan häneen täydellisesti. Se mitä hän sanoo on totta se mitä hän käskee tehdä on parhaaksi kaikelle. Ilman häntä olisin muutenkin hukassa.

Saavuin Avaruuden lähetin osien ääreen. Osat piti liittää toisiinsa kovalla työllä. Avaruuden lähetti ei ollut mikään lelu, vaan vaarallinen ase jonka voi väärissä käsissä voi tuhota koko maan.

Laitteen kunnostus oli vaikeaa ja vaativaa hommaa, mutta hän oli auttanut minua. Miten osat yhdistettiin ilman räjähdystä ja miten se ohjattiin osoittamaan oikeaan suuntaan.

Luku 15

Pimeyden keskellä

Aavistan sen. Hänet yritetään herättää henkiin. Minun pitää olla valppaana. Haluan itsekin mukaan. Minä haluan takaisin maan päälle, jotta voin murtaa hänet. Tapan kaikki hänen kannattajansa, sillä muuta hänellä ei ole jäljellä, ja viimeisenä hänet. Tällä kerralla hän ei sinkoudu mukanani avaruuteen. Ei, hän painuu maan alle, kuumaan tulipalloon ja se toinen hänen mukanaan. Tämä on lupaukseni tätä en petä. Tällä kertaa minä jään henkiin, enkä kuole hänen kanssa. Minun on pysäytettävä hänet lopullisesti.

Leijaillessa tyhjyydessä ajatukset eivät aina toimi. Olen kuitenkin onnistunut ajattelemaan. Toivon, ettei hän ole saanut sitä toimimaan, että hän ei pystyisi valmistautumaan siihen. 

Miksi hänen nimensä on niin pelottava en itsekään uskalla sanoa sitä. Toivon, että kukaan ei myöskään sano sitä, sillä siitä hän saa voimia. Hänen pitää pysyä ihan yksin, tietämättömänä. Silloin hän on vielä heikko, kuin kevyt tuulenvire. Tällä kertaa jään hallitsijaksi. Hallitsijan paikka on unohdettu jo liian moneksi vuodeksi. Tällä kertaa minä tai sitten hän. 

Jos minä jään, väistyn varmasti nopeasti pois. Jätän työn hänelle. Hänen ajatuksensa ovat hyviä. Toisin kuin niiden kahden.

Luku 16

Hetki ennen hetkeä

Shira istuskeli miettimässä tämän vuoden juhlaa. Hän mietti jääkö se pitämättä sillä kaikki olivat mykkiä, hiljaisia, sisäänpäin kääntyneitä, jos joskus sattui näkemään jonkun. 

Tämä kaikki oli vain lisääntynyt ja välillä Shira saatettiin vain kovakouraisesti työntää pois edeltä. Huomasi, että ihmiset olivat peloissaan ja muuttivat pelon vihaksi sillä pelkojen näyttäminen on osa heikkoutta. Tällä kertaa kukaan ei olisi pitänyt ketään heikkona, jos olisi näyttänyt pelkonsa. Kuitenkin kaikki eivät halunneet sitä. Epäilin, että olisin paljon iloisempi, jos he olisivat peloissaan eivätkä vihaisia.

Shira alkoi miettiä syitä siihen, mistä koko pelokkuus oli alkanut tai ylipäätänsä miksi kaikki pelkäsivät jotain.

Shiran mielestä se pystyi olla osa menneisyyden uudistumista tai ihan uusi juttu joka saattoi olla taru sillä mummo oli kertonut, että jokaisen uuden tarun jälkeen maailma oli alkanut mullistua sillä kaikki olivat kuvitelleet tarua totuudeksi. Äidin mukaan mummon jutut olivat pelkkää huhupuhetta joka ei ollut totta, mutta hän kuitenkin myönsi sen, että oli itsekin ensimmäisellä kerralla pelännyt taruja.

Luku 17

Maailman luominen

Tänään se alkaa. Nyt maailman tuho on käsillä. Vielä hetki. Nyt! Ase käynnistyy. Taivas välähtää. Alorat alkavat lipua ulos. Mitä kummaa on tekeillä. Sitten avaruuden poikki kulkee tulen värinen juova. Niin kirkas, että näkö lähtee ja henki salpautuu. Juova repeytyy kahteen osaan. Kuin avaruus olisi repeytynyt täysin. Sitten halkeaman palavan tulen väriset reunat syttyvät liekkeihin. Koko taivas palaa. 

Avaruuden poikki kulkeva tähti ei ole voinut pysähtyä. Siinä. Tähti lentää sisään. Nyt vielä hetki. Liekit sammuvat. Sitten väriloisto kirjovoi koko taivaan. Avaruuden halki kulkevat värit, ne ovat kauniita. Värien liikettä seuraa räjähdys. Se on niin äänekäs, että kuulo lähtee.

Mutina kantautuu kaukaa. Se on kuin kohoilebaa ja laskevaa veden virtaa. Vastaan siihen. Tämä koko rituaali on toteutettava. Muinaisten riimujen teksti oli vaikeaa. Sen oppiminen kesti kauan.

Äänet alkoivat vaientua. Se tarkoittaa vain sitä. Tämä on onnistunut! Olen voittanut. Minä olen saanut herätettyä hänet. Hänet joka loistaa. Hänet joka on paras. Nyt maailman luonti on alkanut. Kaikki väärä tuhotaan. Kaikki hyvä ja muu häviää. Tästä maasta tulee paras asumispaikka kaltaisillemme. Tämä maa tulee olemaan käskyttäjäni!

Luku 18

Valtiaan seuraaja

Shira astui oven ulkopuolelle ensimmäistä kertaa moneen päivään, kun ulkona tuntui olevan käynnissä vaikka kuinka isot juhlat. Siellä välähti ensin valo joka valaisi maan. Seuraavaksi välähdys muuttui juovaksi joka kiersi maan. Shira riensi ulos sillä tämä oli kuin tulipalo olisi vallannut koko sen korttelin jossa Shira asui.

Ensin Shiran silmiin sattui kovassa väriloisteessa, mutta Shira pakotti katseensa taivaalle. Samalla hetkellä, kun Shira pääsi ulos taivas roihahti ja sitten kaikki oli poissa.

Shira ajatteli, että tämä kummallinen hohde oli poissa, mutta vain hetki ja taivas kirjovoitui kaikkiin maailman väreihin. Siniseen, punaiseen, keltaiseen, vihreään… ihan kaikkiin väreihin mitä maailmassa on.

"Aah!"

Väriloistoa kesti vain hetken, mutta kuitenkin tarpeeksi kauan, että siihen kerkesi tottua. Kuin salama kirkkaalta taivaalta, taivas räjähti! Shira painui paineen voimasta alaspäin ja peitti korvat, muttei se auttanut. Kun hetken päästä Shira nousi ylös, hän ei kuullut mitään. Hän kuitenkin tajusi tarpeeksi. Hänen muut aistinsa vaistosivat mutinaa joka kohoili ja laski ja sitten yhtäkkiä loppui.

Luku 19

Lapsi joka ei ole lapsi

Maailmaa seurasi vavahdus. Sitten toinen. Se jyrähteli ja vavahteli, kun taivaalta laskeutui jotain. Ensin se vaikutti valtavalta mutta, kun se pääsi lähemmäs se kutistui vähä vähältä, mutta oli koko ajan muita pidempi. Kuin jättiläinen.

Shira huomasi pienemmän, tavallisen Aloran kokoisen, ehkä lapsen, laskeutuvan jättiläisen taakse. Lapsi, jos se nyt oli lapsi, laskeutui vähän muita kauemmas. Syrjään. Ja alkoi sitten hiipiä kohti jotain joka näytti kiinnostavan sitä. 

Shira seurasi lasta katseellaan ja huomasi sitten varjoissa jonkun mustahuppuisen hahmon. Lasta selvästi kiinnosti tuo hahmo sillä hän lähti kulkemaan sitä kohti. Kun lapsi oli päässyt lähemmäksi, Shira huomasi, että lapsi ei ollut lapsi vaan vanha mies.

Shira alkoi hiipiä vanhusta ja huppupäätä kohti. Kun Shira oli päässyt kuulo etäisyydelle hän kuuli puhetta.

"No, kas, kas sinäkin olet täällä. Tuliko sinulle tylsää siellä jossain?"

"Mitä sinä kuvittelet? 'Tietysti tulin katsomaan sinua 'Kuningas'. Aivan varmasti.'"

Luku 20

Arvoituksen ovi

Shiran hiippaillessa eteenpäin lumi narskui hänen kenkiensä alla joten hän ei kuullut keskustelusta enempää. Paitsi myöhemmin kovemman, vähän kiivaammaan huudon.

"Piinaa sinä vain muita typerillä 'rauhan puheillasi' minä menen 'hänen' luokse."

Huudon jälkeen huppupää asteli punaisilla askelilla joukon keskellä olevaa jättimäistä kohti.

"Mutta… 'kuningas' se on totta. Hänestä on vaaraa sinulekin."

'Kuningas' sekö sen huppupään nimi oli? Outoa. Menin vanhuksen luokse. Vanhus hätkähti, mutta alkoi sitten puhua.

"Seuraajani, tätä hetkeä olen odottanut! Vihdoin näen sinut. Vihdoin voin nostaa maailman tasapainon ylle," vanhus puhui hitaasti vähän kummallisella korostuksella jota olin kuullut ennenkin. Menin ensin hämilleni, mutta onnistuin kuitenkin avaamaan suuni.

"Anteeksi, en ymmärrä. Kuka olet? Mikä ihmeen seuraaja olen? Ja mistä sinä tulit?"

"Paljon on maailmassa kysymyksiä. Vähän aikaa ja vastauksia. Olen Aave. Älä, älä säikähdä. Olen ihan tavallinen Alora oudolla nimellä. Seuraajaksi kasvanut olet kuolin jotta voisin valtani sinulle jättää. Liian nuori olit ennen nyt osaat jo käyttää hallintaasi. Minä olen tullut avaruudesta. Rajan toiselta puolelta. Sieltä minne sinä et pääse. Sieltä mistä ei pääse alas ilman apua."

Luku 21

Mitä historia on unhoittanut

"Mitä ihmettä, minäkö valtias? Entä, jos sinä olet 'Aave' voitko kertoa sitten siitä mitä sinun ja 'kuninkaan' historiassa on tapahtunut?" Shira kysyi vieläkin hämmästyneenä vanhan herran puheista.

"Sinä pieni lapsi. Et vielä ymmärrä kaikkea. Minä ja hän, kuningas, olemme ottaneet jo monesti yhteen. Kansan huomaama kerta oli vain se. Jolloin hän herätti tuon," vanhus nyökkäsi jättiläistä kohti, "henkiin. Se oli paha virhe sillä nämä Alora huomasi tulen. Sen tulen joka poltti koko kaupungin uusimmat rakennukset. Sen tuo, Yhter, voi luoda. Se on vaarallinen. Kuningas ei huomaa sitä itsekään. Hän on vaarallisempi kuin hän näyttää. Sitä varten, ettei hän herää uudelleen, tarkistan joka tähdenkierto tähdenlentona tämän. Molemmat olemme jo kuolleet, monta kertaa, mutta siltikin me elämme. Osaamme liikkua sieltä alas. Mutta Yhter on liian iso siihen. Kuningas on luonut tuon vaarallisen aseen jo kaksi kertaa. Kuningas miksi kutsuttu häntä sillä nimellä. Se on minun kiroukseni, mutta sinun ei tarvitse käyttää sitä. Hän on tavallinen Alora joka kaappasi minulta vallan ja muuttui Alora kuninkaaksi sen jälkeen, kun sysäsi minut alas. Silloin minua kutsua alettiin Aaveeksi ja häntä kuninkaaksi. Hän sysäessään kirosi minut tappamisen sijaan. Kirous on pahempi kuin kuolema sillä sitä ei voi murtaa edes kuoleman jälkeen. Valtiaan titteli unohdettiin. Kun kuningas kuoli Ytherin tulipalossa."

Luku 22

Kuninkaan tunnustus

Vihdoin pääsin tänne. Vihdoin näen hänet. Näin hänet silloin kerran. Mutta kaaduin tuleen. Eikä minua voitu pelastaa. Tällä kertaa olen varovaisempi. Hänen kanssaan voimme hallita maailmaa.

Noin hän huomasi minut ja alkaa kävellä tänne. Hänen rahiseva mutta kuitenkin korkea ja sirkkelin terävä ääni alkoi muodostaa sanoja.

"Sinä autoit minut tänne, mutta kuitenkin tämä maailma on liian pieni kummallekin," hänen puhe oli hidasta ja kankeaa mutta asia tuli selväksi. Hän ei siis sytyttänyt paloa kylän takia vaan minun. Minä olen hänen tiellään. Tämä ei käy. 

Yther alkoi kääntää päätään takaisin yleisöään kohti. Nyt minun pitäisi juosta. Vaikka olenkin vahva Yther voittaa minut mennen, tullen.

Olen täällä vuorien takana. Mutta voin nähdä tämän kaiken tuhon. Minä ymmärrän nyt itsekin. Se ei ollut silloin vahinko vaan tahallinen teko. Nyt minä voin luovuttaa. Sillä maa ei tule olemaan ikinä minunlaiseni. Nousen ylös. Jatkan nousuani revontulien taakse. Aave oli oikeassa minun on myönnettävä se. Tämän jälkeen hän voi kutsua minua vapaasti miten haluaa. Kirous rikkoutui äsken. Minun todistaessani hänen olevan oikeassa. Minä luovutan. Menen revontulien taakse kauemmaksi kuin kukaan. Päädyn avaruuteen. Se ei haittaa olen ansainnut sen.

Luku 23

Viimeinen hetki

"Shira! Se on alkanut!" kuulen Aaveen äänen takanani. Miten hän voi tietää sen? Olemmehan kuitenkin tarpeeksi kaukana hänestä. Aave tuntuu kuulleeni ajatukset sillä hän sanoo, "Yther on tappanut tai ajanut kuninkaan. Kirous on nimittäin laantunut. En tiedä miksi, mutta minun ollessani oikeassa hänen kuullen se ratkeaa tai laantuu. Tämä on ollut jo monen kirouksen salaisuus…"

Juoksemme kohti Ytheriä. Tiedämme ettei häntä voi voittaa. Kuulen sivusta pienen kutsun. Jonka päästää joku joka häviää sen jälkeen sivu kujalle. Lähden hänen peräänsä. Aave huomaa sen ja lähtee seuraamaan minua. Päästyäni nurkan taakse huomaan samanlaiseen mustaan kaapuun pukeutuneen Aloran juoksevan edellämme. 

Saavumme jonkin rakennuksen eteen. Se on kuin iso tehdas. Alora edellämme kääntyy tehtaan sivuovesta sisään ja päästää meidät sisälle. Sitten ovi sulkeutuu perässämme.

"Olen pitkään seurannut johtajaani. Vaikken kylläkään tiennyt, että hän aikoo herättää tuon," mies sanoo pikaisesti ja jatkaa avaten seuraavan oven jonka katossa on reikä. Mies jatkaa, "tämä on Avaruuden lähetti, niinkuin johtaja tätä kutsui. Tämä, herätti tuon jätin henkiin ja samalla järisytti maan tasapainoa. Osaan kääntää sen ampumaan tuon pois, mutta tarvitsen siihen apua. Johtaja käytti polttoainetta jota kutsuttiin Revontulien tuhkaksi. Kuulin jotain mitä kerroit tälle tytölle ja toivoisin, että sinulla on sitä mukana. Silloin saamme laitteen käyntiin ja tuon sinne mistä hän tulikin."

Miehen puhuessa Aave oli siirtynyt laitteen luokse ja laittoi jotain hiekkamaista ainetta koneeseen. Mies huomasi tämän ja alkoi ohjata laitetta. Laitteen ohjaus näytti työläältä, mutta kohde oli helppo osuttava joten hän oli varma, että osuisi. 

Välähdys! Yther alkoi pidentyä ja samalla hän alkoi haalistua. Hänet oli onnistuttu ampumaan takaisin. Yther oli enään muisto.

Luku 24

Viimeinen koitos

"Shira, seuraa minua," vanhus kutsu lempeästi ja lähti kävelemään kohti yhtä vanhoista, palaneista rakennuksista. Päästyään sen luokse hän sanoo, "Shira, sinun on aika todistaa, että olet oikea. Mene tästä läpi odotan sinua alhaalla," vanhus sanoi ja katosi talon uumeniin.

Shira astui epäillen siisään ja yllättyi. Sinne oli muodostunut kuin pakohuone. Huoneessa oli kolme liuosta, joista luultavasti yksi piti valita ja kaataa kauempana olevaan pataan.

Huoneessa oli myös pieniä lokeroita joiden epäili aukeavan aina selvitettyä haasteen siihen asti että kaikki oli käyty. 

Pullojen edessä oli lappu ja kun Shira koski sitä pullot muuttivat väriään, siniseksi, punaiseksi ja oranssiksi. Lapun teksti oli selvää ja Shira luki sen huolella valitakseensa oikean pullon. Lapussa luki, Tämä on revontulien maa. Täällä taivas kirjovoi. Kuitenkin yksi väri on ylitse muiden ja kaikkein vahvin. Tämä väri värittää koko taivaan. Shira mietti ensin kysymystä kauan, kunnes päätyi siniseen pulloon. Taivashan oli sininen ja se oli ehdottomasti vahvin väri. Shira kaatoi pullon sisällön pataan ja seuraava koppi avautui. Siellä oli kaksi eri lihaa, kana ja lammas, tähän kysymykseen ei ollut kuin kaksi vastausta ja nyt piti ajatella järjellä. Voi, kuinka vaikeaa se oli. Shira päätyi lampaan lihaan tajuttuaan, että lammas oli lumenvalkea ja pehmeä kuin lumi. Seuraavan luukun takana oli todella vaikea kysymys. Shiran piti valita neljästä eri viljalajista oikea. Shira mietti kauan eikä ollut kuitenkaan yhtään varma. Shira onnistui muistamaan mikä viljoista oli mikäkin, mutta siltikin se oli vaikeaa. Hän mietti mikä ihmeen juoni siinä pystyi olla.

Shira alkoi miettiä mitä eri osaa mikäkin muistutti legendasta. Kaura oli kuin tulipalossa vajonnut rakennus, ruis oli tummiin pukeutunut Kuningas, vehnä ja ohra kuvasivat Ytheriä ja jotain hän lyhyempää, mutta kuitenkin piikikästä. Lopulta Shira päätyi kauraan ja vei sen pataan. Pata alkoi täristä ja lopulta tärinä oli kuin ukkosmyrsky. Shira pelkäsi laittaneensa väärät ainakset, mutta niin nopeasti kuin se oli alkanutkin se loppui ja pata siirtyi sivuun reiän ja portaiden edeltä. Päästyään alas hän kuuli tutun äänen.

"Sinä selvisit siitä. Minä tiesin. Sinä olet oikea. Astu valtaistuimelle ja jää siihen. Sinä olet koko maan toivo ja valtias. Pidä huolta kylästä," sen jälkeen, kun Aave oli sanonut tämän hän katosi ja jätti Shiran yksin. Ei Shiran vaan valtiaan.